Päivitellääs vähän

Sen verran kiireinen joulun aika ollut, ettei tännekään ole mitään ehtinyt päivittää.. Tällä viikolla ei ollut aksatunteja, mutta tässä nyt viimeviikkoisesta "kuusiradasta" jotain:

Tehtiin kahta eri rataa; rata 1 (1-11) ja rata 2 (12-26).
Paljon ei taas viikontakaisista muista, mutta 1. rata oli huomattavasti helpompi, vaikka hankalia paikkoja siihenkin mahtui. Heti alussa 2. hypylle ja siitä 3. meno oli oma taiteilunsa, mutta se sujui muistaakseni ihmeenkin hyvin. 8. putken jälkeen oli paha paikka, kun koira piti saadakin tulemaan putkien välistä 9. esteelle. Tässä sai alkaa koiralle kiljumaan jo hyvissä ajoin, että tajusi vaihtaa suuntaa.. Myös 10. hypyn jälkeen 11. esteelle ohjaaminen oli vähän haastavaa, kun koira ei irronnut ja jäi mun eteen pyörimään ja koska oli niin lähellä mua (tai mun edessä), niin ei nähnyt ohjaavaa kättä ja meni vähän säätämiseksi.

2. radalla hankala kohta oli meille taas 15.-17. esteet, kun koiran piti irrota. Otettiin muutaman kerran niin, että namialusta oli 17. esteellä ja tämän jälkeen alkoi sujua paremmin. 18. ja 19. esteen välissä oli hallin tukipilari, joka toi vähän haastetta, kun koira piti saada kiertämään sekin mennessään 19. esteelle. Lopussakin mun piti ehtiä ohjaamaan 25. putkeen meno putken "tältä" puolelta, jotta koira tajusi esteeltä tullessaan kääntyä heti oikeaseen suuntaan..

***********

Kameran kanssa ei ole tullut hetkeen hirveästi heiluttua, joten tässä pelkkää puhelinkuvalaatua, viimeistä kuvaa lukuunottamatta.

Tonttu

Fb:n piparihaastekuvaan änkesi joku häiriötekijä..

Yksityisaksaa

Eilisiin aksatreeneihin ei ilmaantunut paikalle muita kuin me Rokin kanssa, joten saatiin sitten "yksityistunti" :) Tai oli T siellä, mutta hällä oli mukanaan vain shelttipentu Aku, jonka kanssa tekivät alkuun jotain pikkupentutreeniä. Hassu tapaus, jotenkin oli hyvin Rokkimaisia piirteitä havaittavissa! :P Että onnea vain T:lle ;)

Ratapiirros nyt vähän pikakyhäily, mutta suurinpiirtein tuolta näytti. Esteille oli numeroitu kaksikin eri rataa ja jostain oikosulusta/väärinkäsityksestä mä sitten harjoittelin juuri sen väärän ja vaikeamman radan :P No, olipa ainakin haasteita.

2. ja 3 esteen väliin valssi. 4. ja 5. takaakierrot sujui ihan kivasti, mutta 6 esteelle irtoaminen tuotti taas vaikeuksia, kun mun piti vaihtaa suuntaa heti esteelle lähetyksen jälkeen. Tätä sitten otettiin muutamaan kertaan lelun kanssa, sekä niin että H palkkasi tai lelu jätettiin esteen taakse. Tässä vaiheessa T tuli seurailemaan meidän treenejä rata-alueen puolelle nurkkaan ja tottakai R:n piti mennä tuttua moikkaamaan. Tai tajusi kai sitten T:n luona että on tuttu, kun hyppi ihan täysiä selkää vasten vaikka T ei ollut koiraa huomaavinaan! Piti ihan pannasta kiskoen hakea koira pois, mutta tämän episodin jälkeen malttoi olla menemättä ja keskittyi rataan.

7. ja 8. esteiden välille piti ehtiä tehdä persjättö, ihmeen hyvin kerkesin joka kerta. 9. meno oli taas haastavampi, kun este oli putken takana, myös tätä kohtaa harjoiteltiin pariin otteeseen ihan erikseen. 11. hypylle päällejuoksu. Lopetettiin eka kierros esteelle 14.

Tauon jälkeen tehtiin loppurata 15. eteenpäin. Radan ehdottomasti hankalin paikka oli keinun jälkeen 18. hyppy ja siitä 19. putkeen meno. Tätä ei saatu toimimaan millään, tai että R olisi tajunnut kääntyä putkeen, vaikka esteen oikealle puolelle saatiinkin. Kokeiltiin kyllä vaikka mitä konsteja, mutta ei ja koirakin alkoi hermostua, kun ei ymmärtänyt mitä siltä vaaditaan. Muuten oli ihan kiva rata.

T ei ollut nähnyt meidän menoa pitkään aikaan ja sanoi että on jo tosi sujuvan näköistä, koira toimii ja keskittyy hyvin. Juu, silloin kun sille sopii ;)

Tokoaamu

Tänään oltiin taas varakoirakkona tokokurssilla. Aluksi katsottiin jääviä, joita ollaan nyt aika paljon treenattu kotona. Maahanmeno ja seisominenkin toimi ihan kivasti, seisomisia piti muutamalla kerralla muistutella tai lähinnä paikalla pysymistä. Istuminen oli ihan never heard -juttu, arpoi aina vain maahan tai jäi seisomaan, blaah.. No, saatiin onnistuneitakin suorituksia. Lisää vain erottelutreeniä unohtamatta myös paikallapysymisiä.

Toisella vuorolla halusin jotain "uutta ja kivaa" juttua, olin alunperin ajatellut merkkiä ja sitä sitten tehtiinkin. Tätä ollaan pari kertaa joskus ties millon tehty. A vei lelun merkin taa ja koira sai hakea. Yhdistettiin tähän myös oikean ja vasemman erottelun alkeita. Eli koira vietiin merkille, A kiersi "kapuloilla" eli namialustoilla ja jätti ensimmäisenä käymälleen alustalle namin, jonne sitten lähetin koiran. Alkuun meni pari kertaa sinne alustalle, missä A oli viimeiseksi käynyt, mutta pian tajusi että kannattaa kuunnella ohjeita. Täähän onkin hyvä "kuuloharjoitustreeni".

Ihan loppuun tehtiin taas ryhmäpaikkamakuu. R oli taas kahden ihanan tytsyn välissä, A jäi varmistamaan hihnan päähän että pysyy. Suurimman osan ajasta (2min) katsoi mua, mutta aina kun erehtyi vilkuilemaan naapureita alkoi piipitys ja olisi niiiin tehnyt mieli nousta. Pari kertaa sihahdin kiellon ja kerran kävin välissä palkkaamassa, kun oli rauhoittunut. Kyllä oli taas koiran maltti koetuksella, mutta selvittiin!

Ns. oikea treenaus on jäänyt viime aikoina aika vähälle, mutta ollaan tehty kaikkea hömppäjuttua; lelujen erottelua eri nimillä, jalkojen väliin tuloa/kävelyä ja tassujen antoa. Pitää mainita että ainoa asia minkä T on Rokille ihan alusta alkaen itse opettanut on juuri tassun anto, jota oon nyt jatkanut, että osaa antaa toinen -käskyllä myös toista tassua. Täytyy opettaa vielä antamaan molemmat yhtäaikaa. Nää on tällaisia tosi tarpeellisia joka koiran taitoja ;)

Tässä kökköjä puhelinkuvia:

Lumikuono

Pientä koiraa kiusattiin

Viikon reenit

Torstain agiarata oli tämmönen:

Aika simppeli ja vain 14 estettä, noin 1lk. tasoinen. Mentiin rata molempiin suunntiin. Tälä kertaa koira oli ihan kiitettävästi kuulolla, yhdellä kierroksella pieni ajatuskatko 9. esteelle mennessä ja lähti jotain haistelemaan putken taakse.

3. ja 4. hyppyjen väliin persjättö, sujui hyvin. 5. putken jälkeen kääntyi onneksi oikeaan suuntaan ja meni helpolla 6. putkeen, vaikka jäin 5. putken suulle ohjaamaan. Toisin päin rataa mennessä toisena olleen putken suu oli vähän edempänä ja tällöin vaati ohjausta lähempänä estettä, että meni kunnolla. Hinkattiin tätä kohtaa pariinkin kertaan, koira kyllä meni putkeen, mutta ei ehkä ihan toivotulla tavalla sujuvasti. Kontakteilla namialusta lopussa. Keinulla porsasteli ja yritti karata alustalle esteen ohi, tätä hinkattiin myös useampaan otteeseen. Kepit sujui vaihtelevasti taas, välillä rytmi löytyi, välillä ehti haistella keppejä ym ylimääräistä.. :S

Oli puhetta myös siitä, että koiraa voisi välillä "yllättää" palkkaamalla sen kesken radan, koska nyt ollaan menty pääsääntösesti palkkaamalla vasta lopussa tai erityisen hankalassa kohdassa.

********

Tänään pitkästä aikaa tottis/tokotreeneissä. Meille eka kerta tältä syksyltä "talvikentällä". Aluksi tehtiin seuraamista/kontaktin pitoa. Oli koiralle hirmu hankalaa olla haistelematta ja ihmettelemättä "uutta" paikkaa, tiukalla käskytyksellä saatiin kuitenkin ihan hyvä treeni! Hyvä siis sillai, että koira ihan oikeasti ja selvästi joutui tekemään töitä keskittymisen eteen, mulla ei menny siihen hermo tms :P Piti nyt seuruussa paikkansa tosi hyvin, ei auennut kun tehtiin ihan askel-pari sarjoja. Pientä ääntä kyllä lähti ja piti keskittyä etten palkkaa sillä hetkellä.

Loppuun tehtiin luoksetuloa sekä ihan lyhyeltä matkalta, että vähän pidemmältä. Tuli tosi hyvin ja suoraan eteen, palkkasin käsistä eikä enää rynninytkään päälle kuten helmasta palkatessa.

Toisella vuorolla tehtiin jääviä ja etenkin seisomassa pysymistä. Aluksi tein peruuttelemalla vaihdellen joka kerralla palkkaushetkeä; jatkoin matkaa/pysähdyin/liikuin edestakaisin koiraa kohti ja pois päin/menemällä koira viereen. Nämä sujui kivasti, ehkä kerran kaksi piti huomauttaa koiraa liikkumisesta. Samaa tehtiin myös parit toistot istumisella ja maahanmenolla. Lopuksi vielä kaukojen istu-maahan. Takapää hyppi aluksi, joten piti rautalangasta vääntäen muistuttaa pitäen kättä takatassulla, tehtiin myös niin, että S piti kättä tassulla ja näin sujuikin kivasti. Lopuksi vielä ilman kättä molemmat liikkeet ja vapautus juoksemaan lumipallojen perään ;)


Vähän huonoja ja pimeitä kuvia, mutta ei nyt parempiakaan ole, kun kameran ulkoilutus jäänyt aika vähäiseksi..

Luonnetestiä ja fyssarilla vierailu

Vihdoin luonnetestivideo on saatu tuupattua näytille, hieman meinasi olla teknisiä ongelmia ja ajanpuutetta esteenä: video

Alun leikityksessä tapahtui jotain, ehkä takajalka lähti alta tms outoa, josta ulahti. Ensin luulin tuomarin astuneen tassulle tms mutta videolta näkyy (huonosti kylläkin) että jotain muuta siinä tapahtui, onneksi ei tainnut olla mitään vakavaa.. Pimeää huonetta videolta ei luonnollisesti näy; siellä koira oli aika jumissa ja tartti jonkin verran apuja tuomareilta, että lähti ettimään mua. Läähätti siellä myös todella voimakkaasti, joten ei pystynyt tämän takia edes haistamaan, että olin samassa tilassa (kävi kerran jo aika lähellä muttei huomannut). Lopulta kuitenkin lähti liikkeelle ja olikin ilo ylimmillään, kun tajusi että kuka nurkassa istuu. Muutoin sen paineistumista testistä ei juuri näkynyt, ehkä vähän normaalia enemmän vielä häselsi eikä meinannutkaan rauhoittua lopun arvioinnin aikanakaan jne.. Mutta kuten jo aiemmin totesin niin hyvin koiran näköinen testitulos :)

Valitettavasti keli oli todella tuulinen ja tuomariarviointi on melkoista puuroa, mutta ehkä sieltä selvän saa..

Eilen tosiaan käytiin vihdoin ja viimein fysioterapiassa (täällä). Mua itteä on eniten viime kevään jälkeen arveluttanut koiran selkä, jos sieltä jotain kuitenkin löytyy/alkaa oireilemaan sitä, ja aika vainoharhaisestikin tulee välillä seurattua koiraa ja pelättyä koko ajan että se jotenkin sen taas venäyttää tms. Kevään jälkeen huomasin mm. että se usein, ei aina, istuessa tai maahanmenossa pitää vasenta takajalkaa vähän "auki", eli jalka sojottaa lievästi sivulle. En tiedä onko se tehnyt sitä aiemmin, mutta on selkäepisodin jälkeen pistänyt silmään. 

Aluksi fyssari katsoi koiran liikettä ym perusjuttuja, venytteli jalkoja ja tunnusteli selkää jne. Selästä ei onneksi löytynyt mitään aristavia kohtia tms. Ainoa "vika" joka tällä käynnillä selvisi, oli että koira on ns. vasenjalkainen; vasen takajalka on lihaksikkaampi ja liikkeessä se käyttää sitä enemmän kuin oikeaa. Tämä taas vaikuttaa siihen, että vasen jalka on hieman jäykempi ja sen "sojottaminen" ulospäin istuessa voi johtua ihan vain tästä, ja asento on vain mukavampi koiralle. Se kuitenkin pystyy istumaan/makaamaan myös aivan normaalisti, joten tästä ei kannata huolestua. Ohjeeksi saatiin siis treenata oikeaa puolta; ristikkäisten jalkojen nostoa, oikealla seuraamista, matalan tason päällä treenaus ym. Takareidet olivat myös hieman kireät. Takapäätä käsiteltiin hieman laserilla, enemmänkin olisi voinut, mutta koira alkoi loppua kohden käydä niin jo kierroksilla tilanteesta ettei saatu sitä kunnolla rauhoittumaan kyljelleen. Mennään tammikuussa vielä uudestaan käynnille, josko sitten rauhottuisi paremmin, kun on tutumpi tilanne. Rokki on kuitenkin sen verran epäluuloinen ihan vieraita kohtaan, ettei halua joutua niiden "väkisin" käsittelemäksi.. Fyssarikin totesi ettei ainakaan selässä ole vikaa, kun koira niin nopeasti pääsee kylkiasennosta seisaalleen :D Pitäisi oikeasti otta joskus siitä videota, R nimittäin pääsee jaloilleen noin nanosekunnissa, vaikka olisi muka miten rentona kyljellään :P

Haahuilija

Eilisissä aksatreeneissä koira oli taas jotenkin ihan outo. Ihan ku korvat olis jäänyt kotiin, ei ollut yhtään mukana, kävi vähän väliä pussailemassa yleisöä ja kaiken huipuks kusi yhteen putkeen! Voi elämä mulla meinas palaa siihen kiinni ihan totaalisesti. H:kin sanoi että ei ole yhtään normaali, kun haaveili vaan jonnekin ihan muualle, kun olis pitänyt rataa alkaa suorittaa jne.. Joko se on kipeä tai sitten (mikä todennäköisempää) siellä hallissa oli ollut joku ihana (juoksuinen)narttu, ei se muuten kuseskelis tuollei. Ja yhdessäkin kohtaa liimautui väkisten nuolemaan varmaan jotain pissiä.. Päivä päivältä mun kärsivällisyys sen palleja kohtaan vähenee :D

Mutta sitten itse reeneihin:

Rata oli suhteellisen simppeli, pari hankalampaa kohtaa toki mahtui mukaan. Ja rata olisi kyllä jatkunut vaikeampana, mutta me otettii kuvan mukainen pätkä. 4. kepeille meno vaikeasta kulmasta. Meille suurin ongelma oli, että koira meinasi joka kerta aloittaa tokasta välistä.. Ennen 5. putkea oli tarkoitus ehtiä edes puoli metriä koiran edelle, jotta sai ohjattua sen sinne putkeen, eikä A:lle. Tää oli vähän haastavaa, kun en juuri pysty jättämään koiraa kepeille, kun ei niitä muuten mene loppuun asti. 13. hypyllä meno meinasi alkuun takuta; olin itse liikaa aina menossa jo seuraavalle esteelle, ja koira ei hypännytkään estettä. Keinu meni ihan kivasti, annoin räsähtää itsekseen alas, eikä nyt jännittänyt niin paljon, vähän korvat luimusi esteen kolistessa.

Sitten loppuaika ja myös seuraava vuoro hinkattiin ja pohdittiin iänikuisia ongelmia eli kontakteja.. On näköjään vaikea päättää miten ne tuolle opetan, ja kun se on nyt jo pilattu niin ressataan sitten seuraavan koiran kanssa enemmän, että menee kerralla oikein ;) Etenkin A:n meni eilen kyllä niin lentämällä yli että hirvitti kattoa! Varmaan siinä vauhti lisääntyi Rokilla sen takia, etten ollut ihan vieressä, vaan jouduin vähän kiertämään putken suuta ja koiralle tuli olo, että jätän sen tms.. Lisäksi se tuijottaa mun kättä niin tiiviisti, että sillä on pää liian ylhäällä sen tullessa esteeltä. Kokeillaan nyt siis samaa mitä ihan alun alkujaankin eli namialustaa kontaktin loppuun. Koiralle opetaan siis asento, jossa takamus on esteellä ja etutassut maassa, eikä siitä saa lähteä ennenkuin lupa annetaan. Tätä samaa on tehty meidän ryhmässä yhdelle grotskulle ja varmaan Rokin kanssa mennään samoin. Eli reilusti palkkaa oikeasta asennosta ja lopuksi vapautus, mutta rata ei jatkukaan suoraan tästä, vaan vapautuksen jälkeen koira istumaan kontaktiesteen eteen ja rata lähtee taas siitä jatkumaan. Tällä tavoin rauhoitetaan se kontaktilla olo, ettei siitä ole kiire pois. Tehtiin ihan pentuharkkaa eli puomin toinen alastulo pöydälle ja siinä harjoiteltiin asentoa, samoin kuin loivalla A:lla. Mä pidin hihnasta ettei päässyt rynnimään esteeltä suoraan alas ja H palkkasi. Joku sana tähän täytyy keksiä, ehkä se odota vois olla ihan hyvä, sitä kun on nytkin käytetty ja sillä ainakin himmaa vauhdin.

********************
Tänään käytiin metsälenkillä ja ajattelin taas mielenvirkistykseksi tehdä sille pienen "tarkkuusruudun". Esineinä huulirasvapötkö ja kiikareitten linssin suojus. Aluksi pari nostoa molemmilla esineillä. R sai kattoa kun tallasin ja samalla piilotin esineet. En tiiä mikä supikoira tai kettu rääky (siltä se kuulosti) jossain lähistöllä ja sehän haittas taas jonkun keskittymistä. Meinas jo mennä hermo, kun yks vaan tuijottelee ihan muualle, kun yritän lähettää sitä ruutuun.. Eka esine, eli linssin suojus löyty suht helposti ja hienosti toi loppuun asti. Toinen esine olikin sitten hankalampi; ihan kuin koira olis kokonaan unohtanut mitä piti tehdä ja kuunteli vaan metästä kuuluvia ääniä, jopa vinku välillä ku olis kai halunnu mennä kattomaan mistä se kuuluu (onneks oli liinassa). Sain sen ettimään "jotain" ja sehän sitten repi välillä jopa jotain isoa karahkaa sieltä ruudusta!? Ihan pöllö :D Noh, päätin että se esinehän sieltä haetaan ja nyt keskitytään, ihan sama vaikka kettulauma juoksis vierestä :P  Jouduin sitten lopulta HEITTÄMÄÄN huulirasvan, että sain koiran menemään sitä hakemaan ja edes kiinnittämään huomionsa siihen. Omg, tuntuu että nyt ei kyllä tuu mistään mitään, mä luovutan :D Kaiken huipuks jossain välissä olin nostamassa hihnaa maasta tms. ja koiran kova mokkipää mäjähtää mua ihan täysiä leukaan niin, että huulen sisäpuolta tulee verta! Voin kertoa, ettei ainakaan laskenu mun v*tutusta.. Että tämmöstä tällä kertaa..

Viikon päästä olis hallilla möllitoko ja huomenna päättyy ilmottautuminen. Nyt on kyllä sellanen olo etten lähe tuon kanssa yhtään mihinkään menettämään hermojani..

Aksat

Eilisestä radasta ei nyt ole tähän hätään kuvaa.. H oli kipeänä, joten E oli treeneissä sijaisena ja oli vain päästään keksinyt radan. Rata oli tosi "väljä", esteet oli välillä aika kaukanakin toisistaa ja sai kyllä ohjaajakin juosta, kun ei ollut tavallista pienellä alueella kieputusta :D Koirakin ehti selvästi esteiden välillä "miettiä liikaa" ja lähteä vähän haahuilemaankin, kun ohjaaja ei pysynyt vauhdissa mukana. Oli jotenkin muutenkin ihan kujalla olevan oloinen ja tulipa sitten puolessa välin rataa mieleen, että sillä voi olla p*ska hätä..ja niinhän sillä olikin. Vedettiin sitten vai rata nopeasti läpi ja äkkiä pihalle. T käytti Rokin lämmittelylenkillä ja enhän mä sitten kiireessä muistanut kysellä oliko tehnyt tarpeitaan, no, näitä sattuu..

Toisella vuorolla otettiin yksittäisenä esteenä keinua. R kun aina välillä keksii alkaa jännittämään sitä, jos rysäyttää sen vauhdilla läpi. Tehtiin niin, että E piti keinun päätä ylhäällä, nakki laitettiin ihan keinun päätyyn ja koiran piti siinä tottakai pysähtyä ja odottaa että keinu lasketaan alas. Alastulon vauhtia sitten lisättiin pikkuhiljaa. Nämä meni kivasti, tosin ekalla kerralla R:n mielestä oli kivempi nuolla E:n naamaa kuin syödä nakkia :P Höhlä koira. Oli puhetta siitä, kun R tosiaan pelkää keinun räminää ja saatiin vinkiksi opettaa koira itse rämäyttämään keinua, ilman että suorittaa siis estettä. Tavallaan tehdään siitä räminästä kiva juttu. Samaa voi sitten kotona tehdä esim. pakastepurkeilla, joita kasataan pinoon ja koira saa rämisyttää ne alas. Musta on aika jännä, että Rokki pelkää sitä keinun räminää, koska muuten se ei musta ole kyllä mitenkään ääniherkkä tms..

Ihan lopuksi mentiin vielä pätkä rataa, jotta koira sai vähän päästellä menemään keinulla hinkkaamisen jälkeen.

Täyspäiseksi testattu ;)

Tänään oli mielenkiintoinen aamupäivä Orivedellä. Tuomareina testissä olivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo, ja pisteet näytti tältä:

Toimintakyky: +1, kohtuullinen
Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3, kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: +2, kohtuullinen
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +1, erittäin vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++

Yhteensä: +144 

Pisteet olivat aivan koiran näköiset, mitään yllätyksiä suuntaan tai toiseen ei tullut. Tein itse illalla pikaisen arvion tulevista pisteistä, ja yksi kohta taisi mennä huti ja muut arvelin oikein :) Koko testi videoitiin ja laitan sen tänne, kun vain ehdin purkaa koneelle, menee kyllä varmaan ensi viikkoon ennenkuin se tulee tapahtumaan..

Muoks: video löytyy täältä

Tököä

Tänään aamulla tokokurssilla. Ekalla kierroksella katsottiin ihan seuraamista ja etenkin käännöksiä. Musta ittestä tuntuu, että se haahuilee liikaa/ei osaa ollenkaan käännöksiä, mutta A:n mielestä ne oli ihan kivoja, vasemmalle vois kääntyä paremmin mukana, nyt kääntyy vähän myöhässä. Lähinnä haahuilu tulee siitä, että koko seuraaminen on liian väljää, sais olla himpun (n. 5 cm, jos tarkkoja ollaan) verran lähempänä, ja etenkin takapää pysyä suoremmassa. Kontakti pääasiassa ok, mutta pieniä "hukkahetkiä" mahtui myös joukkoon. Takapään käyttöreeniä siis edelleen lisää, että koira oppii muistamaan senkin olemassaolon ;) Suoraan seuraamiseen pohkeenväistöjä, jolloin koira joutuu korjaamaan paikkaansa kokoajan ja olemaan hereillä. Nämä meni vasemmalle kivasti, mutta oikealle mennessä koira ei osannut hakea oikeata kohtaa ollenkaan, joten tämä tehotreeniin. Ja pitkät seuraamiset saa nyt hetkeksi unohtaa kokonaan, ettei väljä seuraaminen vahvistu ainakaan lisää. Lyhyitä 1-3 askeleen pätkiä, jolloin ei ehdi vielä aueta, tuo 3 askelta alkaa olla maksimi. Oivoi, on tässä työsarkaa :P

Ennen meidän seuraavaa vuoroa tehtiin paikkamakuu, R taisi olla rivistön keskellä. Ideana oli, että kaikki saa hyvän reenin, eikä kenenkään koira karkaa toisen luo tms. joten sai jättää hihnaan. Mä menin ekalla kerralla vain hihnan päähän, koska en ollut ollenkaan varma pysyykö, kun molemmin puolin ihan tytöt rivissä.. Ajasta ei tietoa, ehkä 1,5 min. hyvin pysyi, vaikka välillä vähän piippaili. Otettiin heti perään toinen samanlainen, nyt A tuli hihnan päähän varmistamaan koiran taakse ja mä menin kauemmas. Oli paljon tarkkaavaisempi mua kohtaan, kun olin kauempana, vähä piti kattella kun rivin päässä olevaa tervutyttöä käytiin pari kertaa laittamassa lonkalta oikeaseen asentoon, ei kuitenkaan aikonutkaan nousta.

Sitten muutama sivulletulo. Saisi olla rauhallisempi, alkanut nykyään tehdä holskupompun mua päin sivulle tullessaan.. Tähän vinkkinä tömäyttää koiran puoleista jalkaa maahan, jolloin tehdään selväksi "oma raja", täytyy kokeilla. Tämän jälkeen katsottiin luoksetuloa. Kokeiltiin suoraan pitkältä matkalta, tuli rytinällä päin ja jäikin ihan vinoon.. Tehtiin muistutukseksi pari törppöjen väliin ja nyt tuli paremmin. Olen palkannut sitä paljon paidan helmasta, koska aluksihan meillä oli tässäkin väljyysongelma; no eipä ole enää :D Päin vastoin, tulee A:n mielestä liiankin röyhkeästi päin ja helmasta palkkaamisen voisi jo jättää pois, ja keskittyä rauhalliseen (ja suoraan) eteentuloon. Törpöt vähän himmasi koiran loppuvauhtia ja ilman niitä pitkällä matkalla reenatessa voisin nostaa jalkaa vähän ylös tms, jotta muistaa jarruttaa. Lyhyellä matkalla tulee kyllä nätisti, mutta vähän turhan lähelle.

Lopuksi aika nopeasti jääviä. Maahanmeno kiva, tippuu hyvin ja pysyy rauhallisena loppuun asti. Sivu-käskyjä taisi tarvita kaksi. Seisominen sitten taas ei toiminutkaan ollenkaan. Pysähtyy kyllä, mutta ei malttanut millään jäädä paikoilleen, huomaa ettei kestoa olla reenattu pitkään aikaan, vain pelkkiä pysäytyksiä. Näihin siis kestotreeniä ja paljon, tavoitteena että pystyn kävelemään koiran ympäri kummalta puolelta tahansa.

Olihan kivaa olla pitkästä aikaa oikein ohjatussa reenissä :)

Torstaireenit

rata1

rata2

Eilen treenattiin kuvien mukaisilla radoilla (kuvat lainattu Rumarakin fb-sivuilta), erona että pussin tilalla oli pituus. Ensin rata1 esteelle 21. asti. Tason piti olla mölli/1 lk, mutta aika hankalalle tuntui :D Ensimmäinen meille hankalampi kohta oli 7 esteellä, mun piti todella selvästi sekä jalalla, että samaan aikaan kädellä "vierittää" koira esteen taakse. Toinen hinkattava kohta oli esteet 16.-17. Koira kääntyi tosi helposti putken päästä oikealle, vaikka olisi pitänyt lähteä vasemmalle. Tai sitten sen kääntyi takasin putkeen :P Renkaalla piti olla itse selvästi näyttämässä esteen takana, jotta koira suoritti sen oikein. 18. esteelle pakkovalssi. 19. hypyn jälkeen piti koira ottaa selvästi hallintaan, jotta sen sai kätevästi käännettyä putkeen.

Toinen rata olikin sitten melko haastava, vaikka ihmeen hyvin siitä selvittiin. Tässä ei jääty sen kummemmin hinkkaamaan eri kohtia vaan koitettiin vain päästellä rata läpi.. Alussa mun oli tosi vaikea muistaa miten rata meni, sotkin sen kokoajan edelliseen rataan. Huomasi koirastakin, että se alkoi turhautua, haukkumaan ym. kun ohjaaja oli selvästi pihalla eikä läheskään niin itsevarma kuin ekalla radalla, jolloin koira meni tosi kivasti! 4. esteellä piti tulla selvästi koiraa vastaan esteen taakse, jotta ylitti sen oikein. 5. ja 6. esteet tehtiin vähän erilailla; 5. jälkeen 6. este olikin viereinen hyppy, jossa tehtiin niisto, putki oli sitten taas 7. este jne. Kuvan 12. este oli meille myös aika hankala, koska hallin tolppa oli esteen vieressä, jonka takaa koiran piti kiertää esteelle, ja näköyhteys ohjaajaan katkesi. 15. esteen sijaan mentiinkin putki, jotta saatiin vähän helpotettua rataa.. 

Oli kyllä ihan kivaa pyöritystä ja koirakin oli ihan into piukeana :) Kouluttaja sanoi Rokkia tosi kuuliaiseksi; sehän ei sillai ala säätämään omiaan tms. vaan seuraa ohjausta tosi tarkasti. Kouluttaja sanoi pikkupätkän Rokin kanssa mentyään, että sillä on myös tosi tehokas jarru, eli koiran vauhti toppaa heti jos itte himmailee. Ja tätähän koitan nyt käyttää kontakteilla hyväksi. Ihan lopuksi tehtiin rallattelupätkä, jotta koiralle jäi hyvä mieli vaikean radan jälkeen; hyppy-putki-pituus-putki-putki-hyppy-putki. 

Huomenna mennäänkin A:n pitämälle tokokurssille hallille. Ilmoittauduin mukaan vain varakoirakoksi, koska oltais jo pelkästään mun töiden takia jouduttu jättämään joka toinen viikonloppu väliin, niin ei sitten kiinnosta parista kerrasta maksaa koko summaa. Eli parempi näin, kun pääsee mukaan edes silloin tällöin ja maksaa vain siitä kerrasta.. 

Hallintaharkkaa

Viime viikon aksat jäi välistä, ja varmaan jää myös tällä viikolla, jos sitä sitten taas ensi viikolla yrittäis... Mun työkaverithan näyttää tuolta kuin kuvassa, niin niiden kanssa voi sitten tapahtua mitä vaan.. Ja kyseisen kaverin nimi on muuten Ilo ;)

Sunnuntain olin talkoohommissa mölliageissa, että saadaan vielä loppuvuosikin reenata ryhmässä. En osallistunut Rokin kanssa ollenkaan, mutta vähän harmitti jälkeenpäin, kun makseissa oli vain muutama koira, eikä niitten suoritukset mitään päätä huimaavia olleet, mutta...

Kisojen jälkeen suunnattiin tottis/tokotreeneihin. Oli ihan törkeän kylmä keli eikä meitä ollut montaa edes paikalla, joten aika pikatreenit vedettiin. Meidän teemana oli hallinnassa kentälle meno. Olin jättänyt aamuruuan koiralta pois (no sai se ehkä 10 raksua "muodon vuoksi") ja palkkana oli ehkä suurinta herkkua, eli kissanruokaa. Homman nimi oli siis mennä kentälle lähellä-käskyn alla, jolloin koira kävelee mun rinnalla löysässä hihnassa, ei kontaktissa mutta ei myöskään maata haistellen. Tehtiin tämä sama 3 kertaa, koiran aina välillä huilatessa autossa muiden vuoroilla. Mun odotukset oli varmaan turhan korkealla, koska varsinkin ekalla kerralla intoili kovasti kentälle menosta ja siellä olevista ihmisistä ja sain muutaman kerran huomatella, vaikka matka oli tosi lyhyt. Heti kentälle tullessa koira kuitenkin tarjosi itse kontaktia ja istu käskystä palkka hirveästi kehuja. Kahdella seuraavalla vuorolla koira tarjosi itse istumista kentällä ja tästä seuraa -käsky, josta heti palkka kun oli hiljaa. Oli yllättävän vaikeaa, kun sovittiin, että käytän vain ja ainoastaan sanoja lähellä, hyvä ja ei. Jotenkin kummasti sitä alkaa tekemään jotain äppäppäp.. kun koiraa pitää kieltää, joten tähän pitää itse muistaa kiinnittää huomiota. Mutta tällä teemalla mennään nyt jonkun aikaa, jos tääkään ei auta ni mä luovutan :P

Agia ja tarkkuutta

Eilisen rata. 8. esteellä sai valita meneekö keinun vai hypyn, me mentiin hyppy. 12 oli okseri.
Heti alussa radan pahin paikka; pimeästä kulmasta putkeen.  Ekalla kerralla R lähti renkaan jälkeen haahuilemaan, kun ei tajunnut mihin piti mennä. Toisella kertaa saattelin tarkemmin putkelle ja palkka heti putken jälkeen. Kolmannella kerralla päästiin etenemään radalla. Mulle ja mun muistille pahimmaksi paikaksi osoittautui esteet 6-11 :D Ei vaan meinannut mennä jakeluun, että mihin päähän putkea milloinkin koira piti ohjata.. 10 ja 11 välissä piti tehdä valssi, jos vain muisti.. Kokeiltiin tätä kohtaa (siis 6-11) myös lelupalkalla, joka sekoitti meikäläistä vielä enemmän, kun palkka piti vaihtaa aina koiraa ohjaavaan käteen; liian monta liikkuvaa osaa ;) Ennen keppejä valssi. Kepitkin sujui taas ihan mallikkaasti! Etenkin tällä esteellä koira oottaa palkkaa niin kauheasti, että kuola lentää mennessä.. Tästä olikin jo puhetta viime treeneissä, että voisin jättää radalla palkkaamisen kokonaan väliin ja palkkana toimisi tavallaan se, että saa jatkaa rataa. Mentiin rata myös palkatta läpi lopuksi ja oli hyvännäköistä ja vauhdikasta menoa, kun hyvä rytmi löytyi :) Muutenkin voisi sitten loppupalkkana käyttää mielummin lentävää lelua kuin ruokaa, toimi ainakin hyvin tuossa radanpätkällä.

Toisella vuorolla tehtiin viereisellä pikkuradalla eteenlähetyksiä. Esteet oli hyppy, pituus ja suora putki, joten mukavaa suoraa sai koira päästellä. Tämä sujui ihan kivasti. Tehtiin sekä niin, että lähetin paikaltaan ja niin, että juoksin koiran perässä. Kokeiltiin myös toisesta suunnasta. Jostain syystä näin päin R halusi kiertää putken jälkeen olevan pituuden, ja muutaman kerran jouduttiin toistamaan ennen kuin onnistui.

Tänään metsälenkillä keksin kokeilla tarkkuusruutua, eipä olla ennen tehty. Tallasin vajaa 3x3m alueen, jonne jätin pyykkipojan. R sai katsella puuhaa tieltä. Koko ajan kävi pieni tuuli ja välillä tuli kunnon puuskia. Pyykkipoika oli osittain heinien alla, ettei koira pystynyt bongaamaan sitä silmillä. Lähetin samoilla käskyillä kuin esineruutuun, minkä heti tajusin olevan virhe; koirahan lähti painamaan vauhdilla ja paahtoi suoraan yli pienen ruudun :P No, tuli takaisin ja tämän jälkeen pysyi ihailtavan hyvin tallatulla alueella. Homma osoittautuikin aika hankalaksi ja hyvän tovin koira innokkaasti etsi, käyden välillä hieman ruudun reunojen ulkona. Jossain vaiheessa alkoi vilkuilla mua, kun ei löytynyt ja kannustin etsimään ja tulin itse lähemmäs ruutua. Lopulta koira oli mennyt ties miten monesti esineen yli eikä ollut huomannut, ja kun koira oli vähän kauempana, käytin kättä esineen päällä, jolloin R tuli katsomaan kohtaa ja löysi esineen ja tästä palkka. Tää oli kyllä ihan kivaa vaihtelua sekä mulle että koiralle. Täytyy vain keksiä oma käskysana, jos ja kun tätä omaksi ja koiran iloksi jatkaa..

Luonnetesti paikka on nyt varmistunut lokakuun loppuun. Paikka ja tuomarit on samat kuin keväällä, jolloin ei selän takia päästy mukaan. Jännityksellä odotellaan testiä ;)

Jottai tarttis tehrä

Eilisestä ja aamuisesta vtutuksesta sisuuntuneena mietin, että tänään on pakko tehdä koiran kanssa edes jotain, jotenpa ajettiin jälki! Edellisestä metsäjäljestä on jo ikuisuus, kesän aikana ollaa pari peltojälkeä tehty.. Mettään lähtö oli aika extempore päätös, ja olishan sen paremminkin voinut suunnitella, esim. jättää koiralta aamuruoka pois, mutta onneksi tuo on niin ahne, että ei haitannut menoa. Jälki oli joku 100m pitkä, loivasti kaartuva, tuuli tuli hieman jälkeä vastaan, makupaloja ehkä joka 10. askeleella. En merkannut kuin alun pienellä risulla, sai vanheta reilut puoli tuntia, jonka aikana käytiin kävelemässä pieni lenkki metsäautotiellä. Lenkin jälkeen hetken "huilitauko" autossa. Lähinnä autossa törötystä sen takia, että saadaan jäljelle lähtövalmistelut tehtyä "puhtaalta pöydältä". Koiralle siis jälkivaljaat niskaan ja mennääs ettimään jälkeä -höpötystä; selvästi tiesi mitä ollaan menossa tekemään ja jo takakontista kurkistellessa koitti ottaa vainua jäljestä, ehkä namien haju sinne asti tulikin, vaikkei jälki ihan auton vierestä lähtenytkään. Hallittu autosta tulo viereen -käskyllä (sivukäskyn vapaampi arkiversio) ja lähellä -käskyn alla jäljen päähän. Lähti ajamaan hyvin ja tarkasti, välillä sai menoa liinasta vähän himmailla. En tosiaan merkannut jälkeä, koska luulin muistavani ja toisaalta halusin luottaa koiraan. Jossain kohtaa ajauduttiin jäljestä vähän vasemmalle, ilmeisesti tuuli siirsi jälkeä sen verran, mä luulin, että jäljellä ollaan :P Koira lähti päättäväisesti yhtäkkiä oikealle, meinasin jo estää, kunnes näinkin loppupalkkapurkin jonkin matkan päässä edessä oikealla. Selvittiin siis loppuun asti ja sain olla tyytyväinen koiruuteen :)

Kentällä treenaamiseen liittyen oon nyt koko päivän pohtinut, että mitä sen kanssa tekee.. Varmaan yks kokeiltava vaihtoehto on treenata nyt jonkin aikaa vain ja ainoastaan kentälle menoa; hallitusti haahuilematta mennään töihin, ihan niin kuin jäljellekin. Mun oma vikahan se tottakai suurimmaksi osaksi on, että oon sen tähän pisteeseen päästänyt; autolta kentälle meno on sellainen pakollinen välivaihe, jolloin koira saa tehä melkein mitä vaan (no ei saa, mutta ei sille ole myöskään annettu tarpeeksi selkeää kriteeriä mitä tehdä) ja sitten yhtäkkiä kentällä pitäiskin olla skarppina ja unohtaa kaikki muu. Jollakin koiralla se voi toimia mutta ei tolla. Päätin sitten, että kokeillaan ainakin jatkossa harjoitella siten, että aluksi käytän koiran pissa/haistelulenkillä (kuten nytkin), sitten koira autoon, jonka jälkeen autosta tulo hallitusti viereen ja lähellä -käskyllä kentälle, jossa joku istu tms. maailman helpoin käsky ja bileet pystyyn ja koira autoon. En tiedä toimiiko, mutta vois ainakin kokeilla..? Tajusin nimittäin, että nyt sillä ei ole myöskään ollut tarpeeksi selkeää eroa, onko koira tulossa autosta kusilenkille vai töihin. Tai joo, oonhan mä sille siinäkin höpöttänyt mennääs tottisteleen jne, mutta autosta ulostulo käskyt on olleet samat, että ehkä se näin erottaa ne paremmin ja tulee selkeämmäksi milloin saa haahuilla ja millon olla skarppina. Toivottavasti. Jotain pitää ainaki kokeilla, ei tässä mitään menetäkään ;)

Onko järkee vai ei..

Eilen piiitkästä aikaa taas tottis/tokotreeneissä. Hyvillä mielin mentiin reeneihin, mutta niitten jälkeen oli kyllä taas sellanen olo, että lopetetaan tokon treenaminen kokonaan, ei tästä tuu vaan mitään! Oli niin sellanen "kyllä tää kotona osaa" -fiilis ettei ikinä.. Turhauttaa suunnattomasti, että lähes aina kentällä treenatessa mä joudun tekemään hulluna töitä ja sirkustemppuja, että saan koiran aluksi edes jotenkin heräämään mukaan, ja silti se siinä välissä ehtii haaveilla ja haistella ja miettiä ympärillä tapahtuvia asioita. Sitten homma on sellasta, joko koiran hetsaamista tai kieltämistä/sille huomauttelemista haahuilusta ym., mua alkaa turhauttaa ja kellään ei oo enää kivaa :( Ja kyllähän tuo huomattavasti parempaan pystyy ja osaa keskittyä mitä eilen, mutta eilinen vaan oli jotenkin niin kaiken huipentuma, että ihan oikeasti miettii, että onko tässä järkeä. Jos ohjaaja ei osaa ja koiraa ei vois vähempää kiinnostaa, niin eihän siitä vaan tuu mitään.. Ehkä me keskitytään vaan agiin ja tokoillaan sitten kotona mitä tokoillaan, kun kummallakin on kivaa.
Enkä mä oo ainoa tän turhauman kans, treenikavereita turhauttaa myös, kun kauheasti töitä on tehty, mutta silti sellaista "läpimurtoa" ei vaan ole tullut ja tuntuu, ettei kellään meidän porukasta ole enää uusia vinkkejä annettavaksi, että mitä nyt. Kuitenkin tuo koira tekee hyvällä vietillä ja innolla töitä, kun sille päälle sattuu. Joltain gurulta olisi oppia lähdettävä varmaan hakemaan, jos hommaa haluaa jatkaa...

Ja osasyy varmasti on oma motivaatio-ongelma. Oon oikeastaan päättänyt, että tuskin koskaan mihinkään kisoihin mennään, koska mä haluan, että voin luottaa koiraani 100% ettei se syö ketään siellä tms. Ja just tokon alokkaassa ja myös bh:ssa kisakavereina voi olla minkälaisia ja minkätasoisia koiria vain, ja niissä voi periaatteessa sattua mitä vaan. Eli toisinsanoen, en voi myöskään luottaa niihin kilpakumppaneihin. Etenkin paikkamakuu pelottaa; jos sieltä joku toinen nousee, varsinkin yhtään provosoiden, niin R ei taatusti pysy paikallaan, vaikka muutoin siihen luottaisin, että se siellä pysyy.. Aargh, tää on niin vaikeeta :D Jälleen olen myös vakavasti pohtinut pallien poistoa, josko se yhtään hitusta rauhottaisi tuota koiraa ja toisi keskittymiskykyä..? Kun ei voi tietää.

Tuuli tuo aina mukanaan ihania tuoksuja..

Saksalaista valssia

Torstain aksatreeneissä oli tällainen rata: eka rata numerot 1-21, toinen 22-39.

Ekalla radalla ensimmäinen vaikeahko kohta 5. putkeen meno, mutta tässä ei kuitenkaan juuri ongelmia, kun ohjasi koiraa riittävän selvästi ensin poispäin putken toisesta suusta. 8. esteellä saksalainen eli ohjattiin koira esteen taakse. Tässä mun piti mennä riittävästi esteen eteen, muuten hyppäsi väärästä suunnasta. 10-11 esteille piti taas ohjata selkeästi ettei karannut hypyn jälkeen olevaan putkeen. Kepeille meno aika vaikeasta kulmasta, mutta ihmeen hyvin selvittiin ja välillä oli jopa rytmikästä menoa kepeillä! :)

12. esteelle piti lähettää koira mahdollisimman kaukaa, että itse ennätti ennen koiraa putken toiseen päähän. Tässä oli monia hupaisia tilanteita, kun koirat sitten suoralla pätkällä kiihdytteli täysiä, kun näytti että ohjaaja jättää, sai nauraa :D Harjoiteltiin 12. esteelle menoa ihan namialustalla. Ongelmana oli, että koira ei irronnut, tai jos yhtään himmasin, tai olin aikeissa kääntyä liian aikaisin takaisin päin, R ei mennyt esteelle. Tai jos meni, jostain syystä kääntyi aina vasemmalle esteen jälkeen, vaikka este olisi pitänyt ohittaa oikealta. Sain kyllä juosta niin paljon kuin kintuista pääsin, että ennätin juuri ja juuri ennen koiraa seuraavalle esteelle ja sain tehtyä esteiden 14 ja 15 välillä persjätön. 16. esteellä piti tehdä niisto, joka jopa sujui ihmeen hyvin. 19. keinu meni ekalla kierroksella hyvin, koira himmasi esteellä, mutta meni kuitenkin suht reippaasti, jolloin keinu piti aika metelin paukkuessaan ylös ja alas, ja tämähän sitten pientä herkkää paimenta jännitti taas seuraavilla kierroksilla, jolloin sai namin kanssa houkutella, että este mentiin :/ Keinun kanssa pitää kyllä ottaa kunnon kuuri, että R tajuaa, että se meteli kuuluu asiaan eikä ole mitään kamalaa..

Toisella radalla olikin sitten monta hankalaa kohtaa, ensimmäinen heti alussa; itse piti seisoa keppien takana ja ohjata sieltä koira ekalle hypylle ja putkeen, jotta itse ehti taas juosta ottamaan koiraa vastaan keppien toiseen päähän. Tässä en saanut koiraa menemään putkeen muuta kuin menemällä vähän liikaa keppien "väärälle" puolelle, mikä aiheutti mulle kiireen, mutta ehdin! Tällä radalla kaikille annettiin 5 minuutin aikaraja radan läpi menoon, jotta porukkaa ehti kauppaan, kun meinasi treenit vähän venyä, joten hirveästi ei jääty hinkkaamaan yhtä kohtaa.. 28-30 esteillä melkoista pujottelua, mutta sujui jopa ihmeen hyvin. 29 ja 30 esteellä mun piti tehdä "vastakäännös" tai mikä ihme sen liikkeen nimi onkaan, että sain koiran menemää oikealta puolen estettä. 30 ja 31 välissä valssi. 32 ja 33 taas tarkkaa ohjausta, että koiran sai putken oikeaan päähän.

Sain taas moitteita, että kädet heilui turhan korkealla. En kyllä yhtään ehdi itse miettiä niitä, sen verran tulee keskityttyä rataan ja miten missäkin piti ohjata :D

***

Tänään taas lenkillä tuli uusi ihmetyksen aihe mokkipäälle: mummojen pyörillä kulkeva potkuri! Eipä olla sellaista liikenteessä nähty varmaan pentuaikojen, ja johan nousi kierrokset.. Mummo pysähtyi puhumaan (kyseli taas yllättäen että onkos se pentu..) ja syöttelin koiralle nakkia, jolloin olikin kunnolla. Mutta heti kun mummo lähti potkuttelemaan ja renkaat alkoi pyöriä, niin olisi hirveästi tehnyt mieli hyökätä niiden kimppuun/tutkimaan lähemmin. Voi huoh, kun joku on välillä niin..no, pöhlö :D En tiedä mikä niissä renkaissa nyt oli niin jännää, ei kuitenkaan polkupyöristä tai esim. skeittailijoista tuollai innostu. Toinen ärsyttävä juttu, joka on alkanut nostaa päätään, on autojen perään hyökkiminen tai ainakin sen yrittäminen, etenkin hiekkatiellä. En tajua, että onko se se ääni, joka hiekkatiellä renkaista lähtee vai mikä sen saa aikaan. Tuossa kuitenkin kun "isolla tiellä" kävellään ja autot ajaa kovaa ohi, asfaltilla siis, niin ei välitä autoista juuri mitään. Sadekelillä ohiajavat autot ja myös rekat saa vähän aikaan kierrosten nousua, mutta ei muutoin.. Ei vaan tajuu..

Illalla pientä olkkaritokoilua ja loppuun paikkamakuu. T huuteli sohvalta erinäisiä käskyjä ja kutsuja, R saattoi vilkaista sitä, muttei aikonutkaan nousta, ennenkuin kuului "saa nousta!" :D Tähän lankaan pieni raitanen narahti ja lähti mun luo. Otettiin pikauusinta ja tällä kertaa pysyi maassa myös tuolla samaisella käskyllä.

Elämä voittaa

Tuntuu, että olen onnistunut keräilemään kaikki mahdolliset liikkeellä olevat "kulkutaudit" itteeni :/ Ensin flunssa, sitten kuume ja viimeiseksi vielä kunnon mahatauti! Kyllä olikin veto pois, mutta nyt alkaa taas olla normi olotila..

Etkö vois jo nousta, tylsääää...

Eilen päästiin onneksi agitreeneihin ja tosiaan uuden ryhmän & vetäjän kanssa. Rata oli tämmönen:

Haastavia kohtia oli muutamia. Varsinkin ekalla kierroksella 8-9-10 esteillä R jotenkin haahuili ja teki turhankin suuria kaarroksia. Tässä auttoi, kun pidin koiran tavallaan paremmin "hallinnassa" ja riittävän lähellä, jolloin se ei ehtinyt itse alkaa suunnittelemaan minne menisi vaan seurasi paremmin ohjausta. Keinulla ekalla kierroksella H auttoi hieman, ettei rysähdä täysillä alas, mutta hyvin R muisti esteen ja hiljensi oikein. Otettiin ihan treenien lopuksi keinua vielä muutamilla toistoilla niin, ettei keinun rysähdystä vaimennettu yhtään, vähän piskiä jännitti se kolina, mutta hyvin selvittiin. 16-17-18 oli monille vaikea, meille lähinnä hankaluutta aiheutti mun sekoilu :D 17 ja 18 esteiden välillä piti tehdä valssi, mut tein aina vahingossa persjätön :P No, suju se niinkin, mutta toimi paremmin valssilla, jolloin itse näki koiran ja että se varmasti suorittaa renkaan oikein. Kepit suju ihan ok. Kokeiltiin myös kädessä olevalla lelupalkalla, joka lensi esteen lopussa. No, eipä ollut huonompi eikä parempi kuin muutenkaan..

Kontakteilla toimi nyt taas hyvin se, että hiljensin vain itse selkeästi vauhtia ennen esteen loppua. Täytyy vain olla tarkkana, etten tee hidastusta liian aikaisin, koska tällöin koira ehtii taas ihmetellä mihin jään ja saattaa tulla esteeltä alas miten sattuun. Muutenkin pitäisi olla tarkempi oman ohjauksen kanssa; heiluttelin kuulemma taas liioitellusti käsiä, mikä aiheuttaa tuolle koiralle tahattoman korkeita tai vääränlaisia hyppyjä, kun seuraa kättä niin tarkasti. Etenkin muurilla huomasin itsekin nostavan käteni liian ylös, kai jotenkin luulin ohjaavani koiraa etenemään vain suoraan seuraavalle esteelle tms..

*********

Selma edusti hienosti kissanpäivillä ja etenkin siniset silmät saivat paljon ihailua osakseen ;) Onneksi tuo ei ole moksiskaan, vaikka välillä viisikin vaahtosammuttimen kokoista lasta oli yhtä aikaa paijaamassa :D

Taas jäi välistä..

...agitreenit nimittäin. Tällä kertaa ohjaajaan iski tauti ja aikalailla sängynpohjalla vietetty pari päivää. Kyllä voikin olla huono olo! Ja tänään selvisi, että vaihdetaankin ensi viikolla agiryhmää; mennään torstain kilpailevien(!) ryhmään, kun yksi tyyppi sieltä joutui kiireidensä takia vaihtamaan treenivuoronsa tiistaille. Tämähän käy meille mainiosti, vaikkei (vielä) kilpailevia ollakkaan :) Tähän astihan ollaan oltu harrasteryhmässä. Kiva päästä meille uuden kouluttajan oppiin, joka on jo pitkän linjan agiharrastaja, vaikkei edellisessäkään vikaa ollut, ei sillä! Mutta saa taas uusia vinkkejä ja näkökulmia reenaukseen. 

Lauantaina olisi tarkoitus mennä Selman kanssa paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen Royal Caninin kissanpäiville, saa nähdä kuinka p*askat housussa se siellä on :P Siellä siis esitellään eri kissarotuja ja tuossa liikkeessä ei vielä koskaan siamilaista ole ollut, joten meitä pyydettiin mukaan. Omistaja saa kahvia ja pullaa ja kissat kuukauden ruuat :)

Nyt kiireesti takasin peiton alle palelemaan!

Pööpöilyä

Mukamas taas niin kiirettä pitää ja muuta ohjelmaa, että meinaa koiran kanssa harrastukset jäädä viikolta kokonaan pois. Sunnuntaina (kuten parina edellisenäkään ja tuskin tulevanakaan) ei päästy tottiksiin, eikä tiistaina aksaamaan :( Ollaan sitten keskenämme "pööpöilty" päivittäin kotona ja lenkkipolun varrella jotain pientä.. Erityisesti ollaan taas muisteltu erilaisten esineiden kantamista ja luovutusta. Varsinaista esineruutua ei paljon olla koko kesänä tehty, mutta ongelmana onkin ollut esineiden tuonti loppuun asti, joten tähän ollaan tällä kotitreenillä paneuduttu. En vaadi samanlaista läheltä luovutusta kuin noudossa, mutta eteen istuminen n. puolen metrin säteellä on ollut tavoitteena. Ja etenkin se, että se esine pysyy siellä leukojen välissä niin kauan kuin toisin mainitaan! :D Reenit on olleet hyviä ja koira on ollut ihan hullun innoissaan tekemässä hommia. Ollaan siis tehty ihan vain esineiden nostoa olkkarissa ja myös "etsintää" toisesta huoneesta. Inhokki esine Rokille on taas, kuten joskus aimminkin, ollut pehmeä hanska; se vaan väkisin tippuu sieltä suusta omia aikojaan...

Muutenkin maastotreenit tältä kesältä on jääneet kyllä aika nollaan. Ei vaan sitten motivaatiota riitä, kun pk-puolella tuskin koskaan kisataan (jos missään puolella ;)). Mejää kiinnoistais kovasti kokeilla ja sitä itseasiassa piti kokeilla jo viime syksynä silloisen työkaverin kanssa, mutta sekin jäi. Nyt on kuitenkin veri jo ollut pakkasessa kuukauden päivät odottelemassa, vielä pitäisi "kaato" ja sieni saada hommattua :) Kaadoksi tai loppupalkaksi tuskin tähän hätään saan sorkkaa tms. mutta keksitään jotain muuta. Täytyy kyllä nyt syksyllä muistaa vinkkailla tutuille hirvimiehille, että meille sais sorkkia sitten viskoa..

Arki on alkanut taas rullata pikkuhiljaa omalla painollaan ja koiruuskin on tainnut tottua jo uuteen päivärytmiin. Nythän sen ei tarvitse niin montaa tuntia ollakaan yksin kuin aiemmin kesällä. Tänään lenkillä koettiin taas kummia, kun meitä tuli vastaan pyöräilijä. R haisteli tohkeissaan ojanpenkkaa, eikä tainnut huomata koko tyyppiä kuin vasta kohdalla. Otin sen lyhyempään hihnaan, kuten aina ihmisiä ohitettaessa. Meidän kohdilla mies sitten nosti reippaasti kättä ja tervehti kovaan ääneen (en tuntenut, ja taisi ehkä olla joku ei-niin-täysjärkinen :P), jolloin R yritti rynnätä päin pyöräilijää ja päästi vielä oiken Räyh! ääneen! Uskomatonta, ikinä ei oo tuollaista kyllä sattunut.. Onneksi oli lyhyessä hihnassa, muuten varmaan olisi oikeasti törmännyt siihen mieheen. Ilmeisesti pyöräilijä pääsi yllättämään sen, ja käden nosto oli vielä tehosti yllätyksen uhkaavuutta..? Muutenhan R on kyllä jonkin verran kiinnostunut vastaantulijoista, mutta positiivisessa mielessä; kaikkia pitäis päästä moikkaamaan tai ainakin nuuhkaisemaan. Viimeksi toissapäivänä yksi mies kysyi että "onko se penikka?" kun R olisi "hieman" innoissaan tehnyt tuttavuutta hänelle puhumaan alkaneen tyypin kanssa :D Muutenkin olen jostain syystä viimeaikoina kuullut usein kysyttävän sen ikää ja saanut hämmentyneitä ilmeitä aikaiseksi vastatessani sen olevan noin 3,5-vuotias. Toinen on vain vähän innokas pöhkö ;)

Rokin rakas lehmä-pehmo pääsi joku aika sitten vehreimmille niityille, joten viime viikonloppuna saatiin uusi pehmo jäljellä olevan oravan kaveriksi (taas kännyllä pikapikaa räpsittyjä sumeita kuvia..). Oli mieleinen :D

Aksaa ja mennyttä kesää

Tiistain rata. Ekalla kierroksella mentiin läpi ja katsottiin ongelmakohtia, toisella kierroksella pidettiin "kisat" eli jokainen sai toimia sihteerinä ja/tai ajanottajana toisille.

Kepeille meno vaikeasta kulmasta. En osannut tarpeeksi selvästi ohjata koiraa tekemään kaarroksen vasemmalle, jolloin kepeille meno olisi onnistunut suoremmasta linjasta. Koira ehti pyörähtää itsensä ympäri ja jopa turhautua ja haukkua 8 ja 9 esteen välissä :D No, muuten kepit meni tällä kertaa ihan huipusti ja sujuvasti! Kyllä on aaltoliikettä tällä esteellä onnistumiset... Keinulla muisti hidastaa hyvin, kouluttaja oli varmistamassa vieressä, jos meinaakin rysäyttää täysillä läpi. 13.-14. esteillä pientä hakemista, rengas kun ei ollut suorassa linjassa edellisen esteen kanssa, olisi mielellään juossut ohi. Tässä taas huomioäänimerkki heti hypyn jälkeen, jolloin otti renkaan.

Loppu rata meni ihan kivasti, lukuunottamatta kontaktiesteiden loppukontakteja.. Vaikka sanon hidastuskäskyn, koira kyllä hidastaa, mutta alkaa sitten kai jo kyttäämään kättä ja mun ohjausta, että mihin seuraavaksi, jolloin loppu alastulo on vähän niin ja näin. Kokeltiinkin sitten tällä kertaa (jälleen) uutta taktiikkaa: en sanokaan sen jälkeen koiralle mitään, kun se on esteellä, vaan hidastankin vauhtiani selkeästi, melkein pysähtyen, vähän ennen loppukontaktia ja kas! R himmaili kans ja sitten mentiin nätisti loppu! Voi että, kun tämä oliskin toimiva keino jatkossakin. Tottakai se tarkoittaa sitä, että mun pitäisi aina olla lähellä estettä, mun kokeillaan nyt näin. A:llakin R teki melkein äkkijarrutuksen alastulorampilla, kun mä vaihdoin juoksun kävelyyn :P

Vähän ennen meidän "kisavuoroa" T tuli hallille omista harrastuksistaan, kun pitää vähän kyytejä sovitella yhteen nyt täältä kaukaa kulkiessa. R ei tavannut T:a tässä välissä. Pyysin sitten sitä kuvaamaan meidän kisarataa puhelimella videolle radan aidan takaa, virhe! :D T oli kuvaamassa lähellä ensimmäistä estettä ja tottakai Rokki huomasi sen ennen radan aloitusta ja sillähän meni pasmat ihan sekaisin! Se kyttäili koko ajan missä T on ja melkein karkasi välillä radalta, ei kuunnellut yhtään ohjeita jne.. Eli videoista ei todellakaan tullut julkaisukelpoisia, ne ei kyllä vastaa meidän oikeeta tasoa :P En ole itekkään niitä edes viittinyt kattoa, sellasta säätämistä se oli.. No, hyvä häiriöharjoitus tämäkin, että on tuttuja katsomossa ja ne voi ilmestyä sinne yllättäen. Vaikka jatkossa tiedän käyttää koiran moikkaamaassa niitä ennen radalle menoa. Varsinkin 12.-14. esteiden kohta tökki ja pahasti, kun R yritti vain nähdä missä T on. Kokeiltiin sitten harjoituksen vuoksi 13 ja 14 esteiden välissä valssia, kun muuten ohjasin esteiden oikealta puolelta. Tämä toimi ihan kivasti, kun mä olin vain tarpeeksi nopea.

*****************

Rokin ja mun arki muuttuu taas maanantaina hieman, kun aloitan työt uudessa paikassa (tai tutussa, kun olen siellä ollut harjoittelussa aikoja sitten), palataan tavallaan vanhaan kaavaan, kun mulla on taas päiväsaikaan vapaata. Mutta onneks ei tartte nyt muuttaa minnekkään, vaan saa ihan kotoa kulkea! Takana on ihan huippu kesä, joka on ollut täynnä uuden oppimista ja mieletön kokemus, kun pitkäaikainen haaveeni töistä Ähtärin eläinpuistossa eläintenhoitajana toteutui :) Oli kyllä ihan mahtavaa päästä tutustumaan eläinpuiston arkeen ja sen eläinpersooniin lähemmin. Tässä vähän kuvasaastetta puistolta (osa kuvattu järkkärillä ja osa puhelimella, joten paihoittelut joidenkin kuvien laadusta..):

 

Kunkku-kurki; tosielämän angrybird

Lopuksi vielä kuva kissojen uudesta kiipeilypuusta :)

Siedätykset jatkuu

Eilinen rata, mittasuhteet ei taas ihan just täsmää, mutta sinnepäin... Eka rata 1-18, toinen 19-37.
Ihan aluksi tehtiin hallin toisessa päässä yksittäisiä esteitä, jotta koira päästeli enimpiä höyryjä ja unohtui viereisellä radalla reenailijat. Hyvin alkoi 'tatsi' hommaan löytyä, ja uskallettiin alkaa päästelemään rataa läpi. Hetkittäin piti vähän haikailla naapuriradalle, mutta hyvin malttoi olla menemättä, kun tarpeeksi kovaan ja selkeästi äänialaa korotti kieltojen kohdalla :P Hyvä ettei ääni lähteny välillä..

A:lle meinasi vauhtia kertyä suoralta radalta liikaa ja taisi yhdellä kertaa mennä esteen taas parilla kolmella loikalla ylite..ai miten niin kontaktit vähän hakusessa.. Renkaan kanssa meinasi tällä kertaa takuta, varsinkin kun tehtiin yksittäisenä esteenä ja koira ei ihan täysin keskittynyt, kun toinen koira meni omalla radallaan. Muutenkin tuntui, että R oli välillä jotenkin "unessa", vaikka sille antoi selviä käskyjä, teki ihan omia ratapätkiä. Epäilen että hallilla on joku juoksuinen narttu käynyt, ainakin sen verran tiiviisti ovesta sisään tullessa joka kerran liimautui jonkun kirsu maahan..  Enivei, rengas alkoi pienten muistuttelujen jälkeen kuitenkin sujumaan. Kepitkin välillä tökki, välillä meni lähes täydellisesti! Tuntui ainakin, että kun otti toisesta koirasta häiriötä, pisti kunnon draivin päälle ja kepit sujui tosi mallikkaasti :D

Toisen radan alku oli hieman hankala; pituuden jälkeen jyrkkä kulma putkeen. 22-23 ja 24-25 esteillä pyöritystä ohjaajalle valssin muodossa. 29-30 oli koiralle hankala; ajautui lähes väkisin oikeanpuoleisella hyppyesteelle (34). Tätä kohtaa tehtiin vaikka miten monesti ja mun piti tehdä selvä 'äänimerkki' täs-täs-täs, ja samalla pitää ohjaavaa kättä lähes maassa, näin saatiin sujumaan. Sama juttu 32-33 esteillä, koira kiersi 'väkisin' renkaan ja oikaisi näin suoraan 34 esteelle. Tässä sama äänimerkki heti koiran tullessa putkesta, jotta keskittyi kunnolla ohjaukseen.

*******************

Sunnuntaina Rokki tapasi pitkästä aikaa Armi-karjiksen. Tässäpä muutama kökkö kameralaadun kuva tapaamisesta, kun käytiin lenkillä ja pellolla juoksuttamassa koiruuksia:

Ja loppuun vielä pikku pätkä koirien menosta: