maanantai 30. syyskuuta 2013

Onko järkee vai ei..

Eilen piiitkästä aikaa taas tottis/tokotreeneissä. Hyvillä mielin mentiin reeneihin, mutta niitten jälkeen oli kyllä taas sellanen olo, että lopetetaan tokon treenaminen kokonaan, ei tästä tuu vaan mitään! Oli niin sellanen "kyllä tää kotona osaa" -fiilis ettei ikinä.. Turhauttaa suunnattomasti, että lähes aina kentällä treenatessa mä joudun tekemään hulluna töitä ja sirkustemppuja, että saan koiran aluksi edes jotenkin heräämään mukaan, ja silti se siinä välissä ehtii haaveilla ja haistella ja miettiä ympärillä tapahtuvia asioita. Sitten homma on sellasta, joko koiran hetsaamista tai kieltämistä/sille huomauttelemista haahuilusta ym., mua alkaa turhauttaa ja kellään ei oo enää kivaa :( Ja kyllähän tuo huomattavasti parempaan pystyy ja osaa keskittyä mitä eilen, mutta eilinen vaan oli jotenkin niin kaiken huipentuma, että ihan oikeasti miettii, että onko tässä järkeä. Jos ohjaaja ei osaa ja koiraa ei vois vähempää kiinnostaa, niin eihän siitä vaan tuu mitään.. Ehkä me keskitytään vaan agiin ja tokoillaan sitten kotona mitä tokoillaan, kun kummallakin on kivaa.
Enkä mä oo ainoa tän turhauman kans, treenikavereita turhauttaa myös, kun kauheasti töitä on tehty, mutta silti sellaista "läpimurtoa" ei vaan ole tullut ja tuntuu, ettei kellään meidän porukasta ole enää uusia vinkkejä annettavaksi, että mitä nyt. Kuitenkin tuo koira tekee hyvällä vietillä ja innolla töitä, kun sille päälle sattuu. Joltain gurulta olisi oppia lähdettävä varmaan hakemaan, jos hommaa haluaa jatkaa...

Ja osasyy varmasti on oma motivaatio-ongelma. Oon oikeastaan päättänyt, että tuskin koskaan mihinkään kisoihin mennään, koska mä haluan, että voin luottaa koiraani 100% ettei se syö ketään siellä tms. Ja just tokon alokkaassa ja myös bh:ssa kisakavereina voi olla minkälaisia ja minkätasoisia koiria vain, ja niissä voi periaatteessa sattua mitä vaan. Eli toisinsanoen, en voi myöskään luottaa niihin kilpakumppaneihin. Etenkin paikkamakuu pelottaa; jos sieltä joku toinen nousee, varsinkin yhtään provosoiden, niin R ei taatusti pysy paikallaan, vaikka muutoin siihen luottaisin, että se siellä pysyy.. Aargh, tää on niin vaikeeta :D Jälleen olen myös vakavasti pohtinut pallien poistoa, josko se yhtään hitusta rauhottaisi tuota koiraa ja toisi keskittymiskykyä..? Kun ei voi tietää.

Tuuli tuo aina mukanaan ihania tuoksuja..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti