Pentuetapaaminen

Lauantaina oltiin Rokin kanssa Sonjan luona Lapualla Rokin ja Zusjen pentujen sukutapaamisessa. Oli ihan huippua nähdä pentuja vihdoin, viime kerrasta olikin tasan vuosi aikaa, silloin 3.5.13. ne olivat vielä tällaisia pötkylöitä: <3

Viidestä pennusta paikalla oli kolme: Mai, Kira ja Vilma. Lisäksi mukana oli CarMa ja yksi sen pennuista, Kirsikka sekä vääränrotuisia edustamassa beuceron. Olisi tietysti ollut tosi kiva nähdä myös Marlaa ja Ainoakin, mutta ehkä joskus muulloin sitten.
Pennut olivat kaikki ihan mahtavia tyyppejä, hyvin paljon niistä löytyi Rokkia, mutta tietysti myös Zusjea :) Mai ja Kira ovat samantyyppisiä vauhdikkaita tyyppejä, kuten Rokkikin, Mailla tosin päällä olevat juoksut olivat sekoittaneet koko pienen koiran ja se oli kuin jotain rauhoittavia saanut :D :D Vilma taas on ehkä vähän vähemmän häslä tyyppi ja se keskittyi treeneissäkin aivan loistavasti hommiin, mitä nyt yleisöä olisi pitänyt päästä pussaamaan aina välillä ;) Kaikki kolme olivat myös perineet Rokilta lupsuttelu taidon: :D

Vilman lupsutus

Mai

Kira

Kouluttajana paikalla oli Tanja Mäennenä. Lauantai aamu aloitettiin operantin kouluttamisen teorialla ja tämän jälkeen siirryttiin kentälle treenaamaan. Ja olihan mahtava kenttä; hillittömän kokoinen tasainen nurmikenttä, ei meilläpäin vain tuollaisia ole :D Päivään mahtui niin auringonpaistetta kuin räntäkuurojakin, mutta se ei menoa haitannut.

CarMa

CarMan pentu (jonka nimeä en nyt saa päähän millään! :D)

Meidän aiheina olivat paikkamakuu ja jälkikepit. Ensimmäisellä kierroksella paikkamakuuta. Heti alkuun ilmeni ihan uusi ongelma, kun palkkaa taskusta kaivaessa R pomppasi ylös. Tätä sitten muistuteltiin pitkin matkaa siten, että aina kun koira meinasi nousta kohti makupalaa, nami vedettiin pois ja koiran piti odottaa nätisti maassa. Alussa taisi olla kierroksia vähän liikaa monen tunnin autossa istumisen jälkeen, eikä tämän takia malttia maassa pysymiseen tässä kohtaa meinannut löytyä. Toisaalta ollaan tehty paljon jäävejä nopealla tahdilla, jossa palkka on lentänyt nopeasta maahanmenosta ja vapautus tullut samalla. Paikallaoloa sitten vahvistettiin palkkaamalla aina katsekontaktista, vaikka ympärillä oli häiriötä. Wubban heiluttelu taisi olla pahin häiriö, jolloin ei olisi malttanu olla maassa :)

Zusje

Tässä, kun on nyt aloitettu seuraaminen alusta, niin aloitettiin myös jälki alkutekijöistään :D Keppien opetus on jotenkin vain jäänyt, ehkä siksi, että en oikein ole tiennyt miten niitä olisi järkevin opettaa ja toisaalta, eipä niitä kisatavoitteitakaan nyt kauheasti ole ollut, niin se on vain jäänyt. Ja itse jäljestys.. se nyt on melkoista kaahottamista, etenkin metsässä ja välillä tuntuu, että se on pelkkää makupalojen etsintää, se itse jälki on vähän sivuseikka. Joten nyt aloitettiin jäljen opetus operantisti Tanjan opeilla. Ja koko homma lähtee niiden keppien opetuksesta.

Alkuun peruuttelin, pysähdyin ja pyysin koiraa maahan, sitten koiran piti hoksata itse mennä maahan pelkästä pydähdyksestä. Kun tämä sujui, keppi heitettiin koiran eteen sen mentyä maahan, hetken päästä juuri ennen kuin se meni maahan ja lopulta koiran piti älytä mennä kepin nähtyään maahan. Rokki tajusi aika nopsaan jutun juonen (Tanjan mukaan päästiin pidemmälle kuin jotkut 5 viikon jälkikurssilaiset, uskoskohan tuota :D), helposti tarjosi keppiä suussaan mulle, mutta meni lisäksi maahan, kun palkkaa ei tullutkaan. Hetken päästä hommaa muutettiin niin, että keppi oli mun sivulla tms. ja lopulta koiran mentyä maahan, sille jätettiin makupaloja syötäväksi ja sillä aikaa keppiä siirrettiin vähän matkan päähän koiran eteen ja sen piti ilmaista se uudestaan jne. Ilmaisun sujuessa hyvin, kepit siirretään valmiiksi nurmikolle ja jälki tallataan huolellisesti keppien väliin, vaikka kepit ovat koiralle selvästi näkyvillä. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään tai viedään pidempään kasvustoon, josta kepit eivät erotu ja vasta tämän jälkeen koko homma siirretään metsään. Saa nähdä jäädäänkö me junnaamaan tähän pelkkään ilmaisukohtaan, kun pitää selvitä omin avuin ;) toivottavasti ei.

Treenailut Lapualla olisivat jatkuneet vielä sunnuntainakin, mutta valitettavasti me ei ehditty jäämään paikalle koko viikonlopuksi. Ehkä ensi kerralla sitten. Su iltana ehdittiin kuitenkin omiin treeneihin kentälle, jossa tehtiin pelkästään lauantainakin tehtyjä juttuja. Melkoisessa lumimyräkässä aloitettiin treenit, mutta onneksi sade lakkasi melko pian. Me kun asutaan mäjellä niin täällä sitä lunta tulikin sitten vähän enemmän, lähemmäs 10cm eikä tuo ole vieläkään näin ma iltapäivänä sulanut pois! 10km päässä "mäen alla" ei lumesta aamulla ollut enää tietoakaan..

Alkaa jo riittämään