Hurja

Tiistain rata. Oli aika kieputusta ja jotenkin sekava, vaikka oli numeroitu. Ainakaan vauhdissa ei millään meinannut muistaa minne milloinkin piti mennä... Keinun tilalla (18.) oli alunperin pussi, mutta vaihdettiin meidän vuorolle keinu, ettei R telo selkäänsä esteeseen taas uudestaan. Uusi pussi on hallille tilattuna, mutta ei ole vielä tullut. Keinun meni ihan kivasti, ihan vähän kouluttaja hidasti keinautusta, mutta ei paljon. 19. este esittää okseria.

21. oli tosi hankala kohta. Pussin suu oli todellisuudessa ihan puomin pään vieressä, ja koira haki väkisin puomille. Kokeiltiin monia eri ohjaustapoja, mutta vaati sen, että olen melkein pussin suulla näyttämässä, että tuonne :D Myös 9. ja 10. oli vaikea paikka, parhaiten onnistui persjätöllä.

9. esteeltä oli suora linja kohti hallin aulaa, ja viimeisellä treenivuorolla R sitten vauhdissa bongasi oven suussa seisoneen pk-collie uroksen.. Se jo viimeviikolla kyräili sen suuntaan, mutta tällä kertaa karkasi ihan täysin lapasesta kesken radan ja suoraan collie-paran päälle!! Uskomatonta, ehkä muutamat p*rkeleet pääsi siinä vaiheessa joltakin.... Sain heti napattua käteeni räminätölkin (joka olisi pitänyt kyllä olla treenivuoroaan odottelevalla siltä varalta, että R lähtee radalta huitelemaan) ja viskattua koiraa sillä, mut eipä tuo siitä lopettanut, vähän luimisti korviaan ja uuteen "hyökkäykseen". Sain kuitenkin lähes samantien koiraa niskavilloista kiinni ja pihalle. Collieen ei onneksi tullut kuulemma reikiä, eikä R kunnolla kiinni tainnut ottaakaan, enemmän rähjäs ihan iholla. "Onneksi" toinen uros oli nuori ja enemmänkin taisi ottaa tilanteen leikkinä, sitten siitä tappelu olisi tullutkin jos se olisi siihen lähtenyt mukaan. Tosi harmittavaa ja vähäinenkin luotto koiraan kyllä mennyt nytten. Jotenkin tuntuu, että nyt sen selkäepisodin jälkeen siitä on tullut paljon, jotenkin hyökkäävämpi muita koiria kohtaan. Oon miettinyt pääni puhki, että onko ollut jotain tilanteita, missä olisi tapahtunut jotain ikävää ja sillä olisi mahdollisesti sattunut selkään.. Yksi paikka on tietysti se näyttely missä käytiin, siellähän oli paljon kaikennäköisiä koiria ahtaassa sisätilassa ja Rokin selkä kipeänä. Ja toisaalta, juuri siinä hallin aulassa on pari vierasta urosta yrittänyt päästä Rokin kimppuun, että ehkä se pitää paikkaa nyt jotenkin "tappelupaikkana". En tiedä. Harmittaa kyllä ihan pirusti, vaikka onneksi mitään vakavampaa ei käynyt. Jotenkin tuntuu, että muutenkin motivaatio aika hakusessa itellä ja nyt kyllä vielä enemmän. Kun ei vaan osaa ja kykene ja pysty..

Ollaan pikkuhiljaa palattu normaalin arkeen ja jossain määrin myös treeneihin. Koira ei ole koko aikana oireillut selkäänsä onneksi mitenkään! (*koputtaa puuta). Viime viikolla oltiin kokeilemassa agia. Muuten normaalitreeniä, mutta hyppyesteet 40 cm korkeudella, kun normaalisti ollaan menty 55-60cm.

Rata oli kutakuinkin kuvan mukainen. Kauheasti taas viikon takaisia asioita muista, mutta.. :D Ainakin yhdeksi ongelmakohdaksi paljastui takaa leikkaus. Eli koira ei irronnut esteelle, jos hävisin sen näköpiiristä juuri ennen estettä, joten tätä sitten treenattiin enimmäkseen. Ja kontakteista oli taas puhetta, että ne täytyisi treenata eri tavalla, jos kisoihin meinaa. Yksi vaihtoehto mitä mietin on se "kosketusneliö", jolle koira opetetaan ensin pysähtymään ja siirretään se pikkuhiljaa itse esteille. Toinen vaihtoehto, mitä meidän kouluttaja ehdotti, olisi että koira oppisi itse hakeutumaan kontaktille. Eli käytännössä treenaus alkaa niin, että mennään esim. puomin luokse ja vain odotellaan, että koira alkaa tarjoamaan kontaktille menoa ja tavoitteena on, että aina kun ollaan esteellä, se itse laittaa takajalkansa kontaktille. Tämän(kin) tavan opettelu vie tietysti ihan rutosti aikaa, ja toiset varmaan oppii nopeammin kuin toiset.. En tiedä, jotenkin tuntuu että olkoon koko kisatavoitteet, me vaan treenataan kun on kivaa... :P

Loppuviikosta Rokki pääsi Selina-tervun kanssa metsään rymyämään, eikä selkä onneksi tästäkään alkanut oireilla, vaikka tapaamisesta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut ;) Selina piti Rokkia aika hyvin kurissa ja nuhteessa, vaikka toinen yritti koko ajan könytä selkään tai nuuski vaan sen p**settä, jos olivat yhtään paikallaan, vaikka kyseessä on leikattu narttu.. S kysykin multa, että eikö yhtään ärsytä, kun se on tollanen ja miksen leikkauta sitä.. No, jossain vaiheessahan olin jo melkein päättänyt, että pallit lähtee, mut on se ne saanut vielä toistaseksi pitää :D Mut kyllähän totuus on, että elämä sen kanssa olisi luultavasti sata kertaa helpompaa, jos sen leikkauttaisi. Sillä on kuitenkin NIIN kova sukupuolivietti, että se ihan oikeasti jossain määrin haittaa elämää ja treenaamista. No, se ei tällä hetkellä ole ajankohtainen asia, mutta varmaan jossain vaiheessa.. Tai lähinnä olisi kiva päästä vielä pari kertaa näyttelyissä käymään, sehän se ainoa asia oikeastaan on, mihin ne meillä vaikuttaa.

Valkoisen tyylinäyte ruokailusta :D

Valkoinen:

Punainen:

Vihreä luppakorva <3 

Sininen ja lila:

Lila ja punainen:

Vihreä: 

Sininen:

Lila ja vihreä:

Valkoinen:

Pennut oli ihan huipputyyppejä, tottakai! ;) Tosi reippaita ja sosiaalisia tapauksia. Lilalla oli jo korvat nousseet ylös, muilla lurpatti vielä enemmän tai vähemmän :) Myös Rokki pääsi tapaamaan jälkikasvuaan, siitä on vain videokuvaa, joka luvassa myöhemmin..

Arvoituksia

Kyllä on arvoitus tuo koira! Nyt se on yli viikon ollut aivan täysin normaali, ei mitään tietoa jumeista tms., joten ajan varausta magneettikuvaukseen on nyt lykätty. Jos se yhden kerran himpunkin oireilee, niin varaan ajan samantien, siinä ei ole epäselvyyttä ollenkaan. Mutta nyt se tosiaan on ollut ihan normaali oma itsensä. Olen jopa hieman lisännyt rasitusta ja teettänyt koiralla varovasti juttuja, joista jumi yleensä on alkanut, mutta mitään erikoista ei ole ilmennyt. Esim. istualtaan ylöspäin kurottelu tai jopa painon meno kokonaan takajaloille ("orava-asento") ei ole aiheuttanut sen enempää selän kurtistelua kuin jälkeenpäin oireiluakaan.

Luonnetestiajan peruin, koska ei sinne ole musta järkeä lähteä "kokeilemaan" onko koira normaali vai ei, vaikkei se nyt olekaan oireillut. Koitetaan mennä sitten kesällä/syksymmällä..

Eilen käytiin pyörähtämässä mökillä ja kamerakin oli mukana. Tehtiin pientä "hömpöttelytottista" käpypalkoilla ;) Ja kävipä koira järvessä heittämässä talviturkkinsakin.. Myös yksi esine-etsintä mökin pihapiirissä; koira maahan ja näki, kun kävin "piilottamassa" hanskan, vähän joutui kuitenkin kuonoaan käyttämään. Esineen löydettyään jäi tuijottamaan mua ja tarvitsi uuden "esine" -käskyn, ennenkuin otti hanskan ja lähti tuomaan.

"Tottista!"

Liikkeestä maahan:

Luoksetulo:

Myyräloikan tapainen:

Kevään merkki ;)

 Huomenna vihdoin pääsee katsomaan pentuja, joten kuvia niistä varmasti luvassa ;)