Syksyn kuulumisia

Täällä ollaan eletty niin normi arkea ettei paljon kertomista ole kyllä ollut :) Tuntuu ettei olla käyty yhtään missään eikä tehty yhtään mitään, tosin ihan hyvää on tehnyt tällainen tavallinen oleminenkin.

Rokin kanssa ollaan panostettu ihan perus arkitottelevaisuuteen yms. Pientä aivojumppaa on toki tehty, opeteltu mm. sulkemaan kaapin ovia jne. Tällaisten treenailukin on ihan kivaa vaihtelua, tosin jollakulla meinaa sitä intoa ja tekemisen meininkiä olla sitten näissä tarjonnan kauttaa treenattavissa asioissa niin paljon, että meinaa koko homma mennä ihan säätämiseksi - ja mulla hermot.. :D Rokki kun ehtii tehdä noin kymmenen eri juttua murisemisesta tavaroiden heittelyyn ennenkuin minä ehdin sitä palkata siitä oikeasta jutusta, joka tapahtui jossain siellä kaiken säätämisen keskellä. No, ainakin itsellä kasvaa kärsivällisyys jos ei muuta..

Vihdoin tein myös päätöksen kastroinnista, monen vuoden arpomisen jälkeen. Suurin "este" tälle asialle on ollut näyttelyt, mutta nyt kun vain päätin ettei näyttelyihin enää mennä, niin mitään varsinaista syytä olla kastroimattakaan ei enää ollut. Toivon todella, että se edes hippusen rauhoittaa etenkin ihan arkilenkkeilyä, kun kierrokset ei nousisi ainakaan tyttöjen hajuista ja välillä ihan mahdoton merkkailukin vähenisi. Jospa myös se iso ego muita uroksia kohtaan vähän tasoittuisi. Ja ehkäpä siitä on apua myös ihan treenikentälle, toivon mukaan ainakin! Tietysti vähän pelottaa, jos koira muuttuu ihan "laamaksi" tämän myötä, mutta en jotenkin usko, että se tämän vauhtihirmun kanssa on mahdollista :D

Kastrointi on joulukuun alkupuolella. Toivottavasti R toipuu leikkauksesta pian, luulisi kyllä, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään valtava operaatio. Treenitavoitteena on tällä hetkellä osallistua tammikuussa meidän seuran möllitokoihin, toki sinne mennään sen mukaan miten leikkauksesta toivutaan.

Kamerakaan ei ole päässyt aikoihin ulkoilemaan, joten kuvat syyskuun mökkireissulta.

Mennyttä ja tulevaa

Heh, aika samanlaiset fiilikset kuin edellisessä postauksessa - kadotettu motivaatio, ainakin blogin päivityksen osalta :D No, eipä nyt kauheasti ole mitään kirjoitettavaakaan ollut, ollaan aika lailla lomalla oltu treenailun osalta koko heinäkuu. Eiköhän sitä tässä arkeen palatessa taas vähän aktivoiduta. Olen kyllä miettinyt blogin kohtaloa ainakin tällä hetkellä, kun ei oikeasti tavoitteellisesti treenata (ainahan joitain tavoitteita on), mutta ehkä annan blogin nyt olla täällä ja päivittelen silloin tällöin, kun päiviteltävää sattuu ilmaantumaan.

Treenikavereitten kanssa ollaan niitä meidän tavoitteita pohdittu tottiksen osalta ja tällä hetkellä tavoitteena on saada seuruu ja paikkamakuu ns. kisakoekuntoon - vaikka ikäpäivänä ei sinne kokeisiin uskallettaisikaan mennä! ;) Mutta en ota asiasta mitään stressiä tai aikatauluta sitä, milloin pitäisi olla "valmista", tehdään vain niin kuin hyvältä tuntuu. Jälkeä koitetaan myös treenailla aina kun ehditään.

************

Nyt helteillä on koiran liikuttelut jääneet aika minimiin ja ollaankin keskitytty uimiseen. Ja huomaa kyllä koirastakin ettei sitä tunnu haittaavan, tuntuu kuumuus siltäkin vievän voimat. Toivottavasti kelit vähän edes viilenisivät niin jaksaisi jotain tehdäkin. Mukava lähteä maanantaina taas töihin, kun lupaavat oikein superhellettä :S

Lomalla tehtiin mun ja Rokin ensimmäinen Lapin reissu ja oltiin neljä yötä Inarissa ja tykättiin! :) Sielläkin sattui olemaan juuri hellekelit, joten patikointi jäi vähän vähemmäksi mitä kuviteltiin. Kolmena päivänä käytiin heti aamusta muutaman tunnin reissut heittämässä ja loppupäivät menikin sitten aika lailla löhöillessä. Mökki oli onneksi ihan järven rannassa, joten koira pääsi uimaan aina tarpeen tullen. Hyvin Rokkikin jaksoi 11 tunnin ajomatkat mennen tullen ja nukkui suurimmaksi osaksi, tietysti koiran takia tuli pysähdeltyä vähän useammin.

Tässä muutamia kuvatuksia reissulta:

UKK-puistossa kanjonin reunalla

Lemmenjoen kansallispuistossa kohdattiin kapealla harjulla ensimmänen poro "face to face"

Sattui olemaan vielä iso uros, joka onneksi lähti kuitenkin karkuun :D

Otsamotunturilla kapustarinta ei tainnut arvostaa meidän vierailua reviirilleen

Mökkivahti

Poroja pyöri ihan joka paikassa :)

Kadotettu motivaatio

Hups, ompas edellisestä postauksesta jo aikaa! Ei ole jotenkin yhtään inspistä/muka aikaa löytynyt kirjoitella mitään. Jotenkin ollut motivaatio taas hakusessa, vaikka jotain pientä ollaankin treenailtu. Ja jälleen kerran on pohdinnan alla ollut tavoitteet ja treenaaminen Rokin kanssa ylipäänsä.. Kokoajan tulee vain enemmän sellainen olo, että ei ole mahdollista/mulla osaamista saada tota koiraa ikinä sellaiseen tilaan, että uskaltaisin sen kanssa mihinkään kokeeseen mennä. Kun siihen ei vain voi luottaa 110% ettei se kävisi kenenkään päälle, ja kuten varmaan olen ennenkin kirjoittanut, luotto koiraan pitää olla vähintään tuota luokkaa, että kokeeseen voisin hyvillä mielin mennä. Se on nyt taas pari kertaa saanut tilaisuuden yrittää (onneksi vain yrittää!) käydä toisen päälle, ja tämä tapahtuu aivan täysin varoittamatta ja ilman, että toinen sitä mitenkään ainakaan näkyvästi provosoi. Ärsyttää itteä niin paljon, että tekee taas mieli heittää hanskat tiskiin ja jättää se vain ja ainoastaan ihan kotihömppäkoiraksi, se kun on kuitenkin tuollainen hassu hömppä :D Ja myös pallien poisto on käynyt jälleen mielessä, vaikka ei sekään mikään ongelman poistaja tietenkään ole. Jotenkin olisi niin kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kaikki hommat. No, saa nähä ilmestyykö motivaatio taas jostain..

Tänään oltiin kuitenkin esineruututreeneissä, kun "koeajettiin" meidän yhdistyksen ensi viikonlopun jälkikisojen ruutu. Mehän ei olla aikoihin tehty muuta kuin omia ruututreenejä, ja viime treeneistäkin on jo aikaa, joten muiden koirien hajut oli kunnon häiriö. Eka esine siten, että appari kävi näyttämässä, jotta varmaan hoksaa mistä kyse. Lähti hyvin ja toi esineen heti. Kokeiltiin vielä toinen esine ilman apuja. Lähti hyvin, mutta selvästi haisteli kaikkea muuta ja kutsuin luokse. Uusi lähetys ja sama homma. Mä en nyt suoraan sanottuna muista kävikö joku tässä välin näyttämässä esinettä vai löysikö sen kyllä itse, mutta jätti ja lähti muille hajuille. Meni lopulta tosi säätämiseksi ja kun koira löysi esineen, minä kiljaisin "tuo", vaikka mun piti olla hiljaa ja silloinhan se tiputti esineen ja pinkoi vaan mun luokse palkan toivossa. Mä tätä jollekin selitin, että en voi kauheasti kehua tai mitään, koska tiputtaa sen, mutta muut oli sitä mieltä, että kannattaa sanoa käsky, joten aloin sekoilemaan ja sanoin sen sitten kuitenkin. No, saatiin esine lopulta perille.

Jonkun mielestä koira paineistuu, koska pudottaa esineen, mutta en ehkä olis samaa mieltä? Musta sille vain tulee niin palkka mieleen sillä hetkellä, että esineet saa jäädä, koska luoksee täyttä päätä mun luokse ja esine vain "unohtuu". Se kuitenkin hakee mun mielestä ainakin tosi hyvin ja vauhdilla ja tuokin vauhdilla luokse. Suurin häiriö on muitten hajut, koska niitä ei olla todellakaan paljoa treenattu. Ja samapa tuo miten menee, kunhan koiralla on kivaa, ei jaksa ressata ;)

Kuulemma Clin Eastwoodin näköä??

Uinnin jälkeinen ketunhäntä

Pentuetapaaminen

Lauantaina oltiin Rokin kanssa Sonjan luona Lapualla Rokin ja Zusjen pentujen sukutapaamisessa. Oli ihan huippua nähdä pentuja vihdoin, viime kerrasta olikin tasan vuosi aikaa, silloin 3.5.13. ne olivat vielä tällaisia pötkylöitä: <3

Viidestä pennusta paikalla oli kolme: Mai, Kira ja Vilma. Lisäksi mukana oli CarMa ja yksi sen pennuista, Kirsikka sekä vääränrotuisia edustamassa beuceron. Olisi tietysti ollut tosi kiva nähdä myös Marlaa ja Ainoakin, mutta ehkä joskus muulloin sitten.
Pennut olivat kaikki ihan mahtavia tyyppejä, hyvin paljon niistä löytyi Rokkia, mutta tietysti myös Zusjea :) Mai ja Kira ovat samantyyppisiä vauhdikkaita tyyppejä, kuten Rokkikin, Mailla tosin päällä olevat juoksut olivat sekoittaneet koko pienen koiran ja se oli kuin jotain rauhoittavia saanut :D :D Vilma taas on ehkä vähän vähemmän häslä tyyppi ja se keskittyi treeneissäkin aivan loistavasti hommiin, mitä nyt yleisöä olisi pitänyt päästä pussaamaan aina välillä ;) Kaikki kolme olivat myös perineet Rokilta lupsuttelu taidon: :D

Vilman lupsutus

Mai

Kira

Kouluttajana paikalla oli Tanja Mäennenä. Lauantai aamu aloitettiin operantin kouluttamisen teorialla ja tämän jälkeen siirryttiin kentälle treenaamaan. Ja olihan mahtava kenttä; hillittömän kokoinen tasainen nurmikenttä, ei meilläpäin vain tuollaisia ole :D Päivään mahtui niin auringonpaistetta kuin räntäkuurojakin, mutta se ei menoa haitannut.

CarMa

CarMan pentu (jonka nimeä en nyt saa päähän millään! :D)

Meidän aiheina olivat paikkamakuu ja jälkikepit. Ensimmäisellä kierroksella paikkamakuuta. Heti alkuun ilmeni ihan uusi ongelma, kun palkkaa taskusta kaivaessa R pomppasi ylös. Tätä sitten muistuteltiin pitkin matkaa siten, että aina kun koira meinasi nousta kohti makupalaa, nami vedettiin pois ja koiran piti odottaa nätisti maassa. Alussa taisi olla kierroksia vähän liikaa monen tunnin autossa istumisen jälkeen, eikä tämän takia malttia maassa pysymiseen tässä kohtaa meinannut löytyä. Toisaalta ollaan tehty paljon jäävejä nopealla tahdilla, jossa palkka on lentänyt nopeasta maahanmenosta ja vapautus tullut samalla. Paikallaoloa sitten vahvistettiin palkkaamalla aina katsekontaktista, vaikka ympärillä oli häiriötä. Wubban heiluttelu taisi olla pahin häiriö, jolloin ei olisi malttanu olla maassa :)

Zusje

Tässä, kun on nyt aloitettu seuraaminen alusta, niin aloitettiin myös jälki alkutekijöistään :D Keppien opetus on jotenkin vain jäänyt, ehkä siksi, että en oikein ole tiennyt miten niitä olisi järkevin opettaa ja toisaalta, eipä niitä kisatavoitteitakaan nyt kauheasti ole ollut, niin se on vain jäänyt. Ja itse jäljestys.. se nyt on melkoista kaahottamista, etenkin metsässä ja välillä tuntuu, että se on pelkkää makupalojen etsintää, se itse jälki on vähän sivuseikka. Joten nyt aloitettiin jäljen opetus operantisti Tanjan opeilla. Ja koko homma lähtee niiden keppien opetuksesta.

Alkuun peruuttelin, pysähdyin ja pyysin koiraa maahan, sitten koiran piti hoksata itse mennä maahan pelkästä pydähdyksestä. Kun tämä sujui, keppi heitettiin koiran eteen sen mentyä maahan, hetken päästä juuri ennen kuin se meni maahan ja lopulta koiran piti älytä mennä kepin nähtyään maahan. Rokki tajusi aika nopsaan jutun juonen (Tanjan mukaan päästiin pidemmälle kuin jotkut 5 viikon jälkikurssilaiset, uskoskohan tuota :D), helposti tarjosi keppiä suussaan mulle, mutta meni lisäksi maahan, kun palkkaa ei tullutkaan. Hetken päästä hommaa muutettiin niin, että keppi oli mun sivulla tms. ja lopulta koiran mentyä maahan, sille jätettiin makupaloja syötäväksi ja sillä aikaa keppiä siirrettiin vähän matkan päähän koiran eteen ja sen piti ilmaista se uudestaan jne. Ilmaisun sujuessa hyvin, kepit siirretään valmiiksi nurmikolle ja jälki tallataan huolellisesti keppien väliin, vaikka kepit ovat koiralle selvästi näkyvillä. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään tai viedään pidempään kasvustoon, josta kepit eivät erotu ja vasta tämän jälkeen koko homma siirretään metsään. Saa nähdä jäädäänkö me junnaamaan tähän pelkkään ilmaisukohtaan, kun pitää selvitä omin avuin ;) toivottavasti ei.

Treenailut Lapualla olisivat jatkuneet vielä sunnuntainakin, mutta valitettavasti me ei ehditty jäämään paikalle koko viikonlopuksi. Ehkä ensi kerralla sitten. Su iltana ehdittiin kuitenkin omiin treeneihin kentälle, jossa tehtiin pelkästään lauantainakin tehtyjä juttuja. Melkoisessa lumimyräkässä aloitettiin treenit, mutta onneksi sade lakkasi melko pian. Me kun asutaan mäjellä niin täällä sitä lunta tulikin sitten vähän enemmän, lähemmäs 10cm eikä tuo ole vieläkään näin ma iltapäivänä sulanut pois! 10km päässä "mäen alla" ei lumesta aamulla ollut enää tietoakaan..

Alkaa jo riittämään 

Viimeiset ohjatut tokot

Tänään oli ainakin kevään osalta viimeinen Annan tokokurssi, toivottavasti syksyllä jatkuu!
Ensimmäiseksi paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä pysyi kuin pysyikin paikallaan, kun sanoin vielä istu -käskyn juuri ennen kuin A oli kohdalla. Rokki oli reunassa, A hihnan päässä, oikealla porokoiranarttu. Juuri, kun "liikkuri" kysyi onko valmista, tuli meidän toiselle puolelle vähän myöhässä vesikoira, joka jäi kuitenkin melko kauas meistä. R meni taas maahan aika vinoon (tähän pitäisi nyt alkaa puuttumaan ja treenata erikseen suoraa!), vähän meinasi haistella ja taisi kerran piippailla porokoiran suuntaan. Oltiin jo hyvän aikaa oltu maassa, kun vesikoira aivan täysin yllättäen hyökkää täydellä rähinällä päin Rokkia, joka tottakai hyökkää heti vastaan - onneksi oli kiinni! eikä vesikoirakaan päälle asti tule. Samassa rytäkässä porokoirakin nousee sillai et "jahas, täälläkö olisi tappelu menossa", mutta ei sekään onneksi ala kummemmin rähinöimään. Kaikki saavat koiransa heti hallintaan ja tilanne on nopeasti ohi ja koirat palautetaan maahan. Ennen liikkeen loppua vesikoira ehtii vielä kerran paikaltaan räkyttää aivan täysiä (sillä on uskomattoman kova ja "hyökkäävä" ääni ylipäänsä kaikkia näkyvillä olevia koiria kohtaan), jolloin R tietysti pomppaa heti pystyyn, luullen uuden hyökkäyksen olevan tulossa. Jälleen rauhoittuu kuitenkin nopeasti uudestaan maahan ja liike saadaan lopulta vietyä loppuun. Harmi, että tällanen pääsi tapahtumaan, mutta toisaalta hyvä, että tapahtui "hallitusti" eli mitään tappelua ei oikeasti syntynyt tms. Toivottavasti ei kuitenkaan oteta nyt mitään takapakkia paikkamakuun kanssa, mun suurin pelkohan juuri esim. kokeissa olisi, että toinen koira nousee ja tulee luokse tms. Rokki kun ei kestä yhtään minkäänlaista provosointia - varsinkaan uroksilta. Vesikoira onneksi oli nuori narttu ja R taisi olla enemmän kiinnostunut kuin "tappomeinigillä" sen suhteen.

Ekalla omalla kierroksella jäävät. Liikkeestä maahan "täydellinen" suoritus, ehkä hitusen suorempaan olisi koira saanut tippua, mutta muuten priima :) Seisominen sitten taas oli mitä sattuun. Pysähtyi kyllä tosi hyvin, mutta otti kai häiriötä, kun Anna liikkui vierellä ja lähti tulemaan mun perään. Näitä hinkattiin pariinkin otteeseen, mutta ei malttanut pysyä paikallaan vaikka pysähtyi tosi hyvin. Tehtiin sitten niin, että laitoin koiran vain seisomaan ja A liikkui sen ympärillä eikä Rokki tietysti saanut paikaltaan liikkua ilman lupaa. Meinasi olla vaikeaa, mutta saatiin pari onnistunuttakin suoritusta. Lopuksi pelkkiä toppeja peruutellen. Sotki tosi pahasti peruuttamisliikkeeseen, mitä ollaan samaan tyyliin treenattu viimeksi, eikä seisomisista meinannut tulla mitään, kun yksi tarjosi peruuttelua. Pieni koira oli ihan sekaisin :D Täytyy nyt ottaa taas tehokuuri paikalla seisomista siis.

Toisella vuorolla harjoiteltiin meidän uutta seuraamisliikettä. Ollaan itsekseen tähän asti lähinnä treenattu kuonolla käden kosketusta, mutta ei olla yhdistetty sitä varsinaiseen seuraamiseen, koska halusin, että joku viisaampi on katsomassa ettei ryssitä tätäkin heti alkuunsa. Idea on siis se, että liki -käskyllä koira koskettaa kättä ja tästä palkka. Tätä yhdistetään liikeeseen, aluksi tietysti parilla askeleella ja pikkuhiljaa matkaa lisäten, kuitenkin niin, että koira pysyy tiukasti mukana. Mulla oli ongelmia pitää käsi rentona alhaalla ja samalla niin, ettei se käännä koiraa liikaa auki. Myös palkan paikka pitää miettiä uudestaan siinä vaiheessa, kun tämä käsikosketus on saatu "myytyä" koiralle. Nyt palkkasin oikealla kädellä, koska näin nami tulee nopeasti. Ehkä paras paikka nameille on vasen tasku ja sieltä vasemmalla kädellä palkkaus. Jännä nähdä mitä tästä tulee :)

Jäljellä

Viikonloppu oltiin reissussa ja E oli meillä kissa & koiravahtina, joten treenit jäi taas välistä. Maanantaina sain kuitenkin aikaiseksi tehtyä ekan jäljen aikoihin. Pituutta jäljellä oli joku 150m ja kaartoi hieman oikealle, nameja harvakseltaan, ehkä joka kymmenennellä askeleella.

Alku meinasi olla sähläystä, koira ei heti hoksannut mikä jutun juoni on, kun töihin piti alkaa suoraan lenkin jälkeen. T siis kävi koiran kanssa kävelemässä sillä aikaa kun tein jäljen, normaalisti koira on odotellut autossa tms. Vauhtiin kun pääsi niin sitä vauhtia myös oli aika lailla, piti vähän jo jarrutella, kun mentiin höyryveturin lailla eteenpäin. Jossain puolen välin paikkeilla jälki meni metsäkoneuran poikki ja tässä koiralla jostain syystä katkesi ajatus, alkoi haahuilemaan vähän ympäriinsä. Seisoin paikallani ja odottelin josko jatkaisi itse hommia, mutta oli kyllä pakko ärjäistä, kun alkoi vain kinttua nostamaan kun ei enää muutakaan keksinyt. Tämän jälkeen näytin vähän kädellä suuntaa ja sitten mentiinkin loppuun samaa tahtia kuin alkumatka.

Jännä kyllä kun se usein metsässä häseltää paljon enemmän mitä peltojäljellä. Vähän enemmän rauhallisuutta ja etenkin keskittymistä toivoisi mukaan, mutta eipä tosiaan olla pitkiin aikoihin koko jälkitreenejä tehty, että ei ihme sinänsä.

Loppuun tokohömppäilyä sen kummemmin suunnittelematta. Kolme lennossa kinastelevaa korppia tarjosi hyvää häiriötä yhdessä vaiheessa ;) Loppuun paikkamakuu, jossa taas T toimi häiriönä, kierteli koiran ympärillä höpis omiaan, taputti käsiä ym. Pahin oli kun lähti yhtäkkiä juoksemaan koiran luota, pikkusen jonkun kaula venyi mutta pysyi! :D 

Viimeset aksat

..ainakin tältä keväältä. Saa nähdä josko sitä taas loppukesästä/syksymmällä olisi saumaa aloittaa jossain ryhmässä - jos paikan saa..

Tehtiin taas kahta eri rataa, joissa molemmissa oli paljon hankalia paikkoja. Heti alussa oli ihme säätöä, kun koira ei pysynyt paikallaan! Harvinaista, en muista edes milloin olisi noin tehnyt. Sitähän se kyllä tuppaa tekemään, ettei suoritakaan ekaa estettä ja lähtee (tai yrittää lähteä) siitä sinkoilemaan ympäriinsä, mutta ei juuri koskaan tuollalailla karkaa paikaltaan mun perään. Palkkasin sitten ihan vain pysymisestä ennenkuin aloitettiin. Yhdessä kohtaa olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, jotta koira olisi osannut sujuvasti kääntyä esteen jälkeen oikealle puolelle, mutta enhän mä mitenkään ehtinyt R:n edelle. Tein sitten takaaleikkauksella, mutta piti reilusti hidastaa ennen hyppyestettä, jotta koira ei hyppää liian pitkälle ja pääsee sujuvasti kääntymään seuraavalle esteelle. Puomin kanssa oli alkuun ongelmaa, kun molemmin puolin puomia oli putket, jolloin mä jouduin kiertämään esteen suht kaukaa, ja tuo koira on niin kiinni mussa radalla, että hyppäsi joka kerta puomin ylösmenolta pois ja meni putkeen.. Saatiin sentään onnistumaan ja alastulolla palkkausta kontaktilla pysymisestä. Meinasi vain olla koira jotenkin niin kiepeillä nakeista (nälkä tekee tehtävänsä? ;)), että meni melkoiseksi säädöksi tämäkin ennenkuin pylly saatiin esteellä pysymään.

Toisella radalla hankaluuksia tuottivat etenkin kepit, jonne menot oli tosi hankalista kulmista ja Rokinhan nyt joutuu saattamaan ihan esteelle asti, kun se ei vaan sitä osaa ja tuntuu että tokkopa ikinä oppiikaan.. Ekalla yrityksellä taisi mennä koko esteen jo ihan kivasti ja kivalla rytmillä, mutta jossain vaiheessa tätäkin sitten säädettiin tuhottoman kauan; mun olis pitänyt päästä edes askeleen edelle koiraa, jotta seuraavana olleelle hypylle lähettäminen olisi onnistunut sujuvammin. Mutta ei, jos yhtään milliä menen koiran mielestä liian kauas niin alkaa oikomaan. Ihan sama vaikka miten pitää kättä koiran kohdalla ja koittaa näin saada sen pysymään. Sitten, kun tuo on välillä niin herkkis, niin jopa kepin jotenkin kolahtaessa rytmi katoaa ja yksi väli jää menemättä tms.. Lopetettiin tämäkin hinkkaus kuitenkin onnistuneeseen suoritukseen.

Muuria suorittaessa toiselle puolelle mennessä oli A houkuttimena ja toisella puolella keinu, ja näissä mun piti olla tosi aikasessa vaiheessa huutamassa seuraava estettä, ettei ehtinyt lukita väärää, koska sinnehän se sitten meinasi vängälläkin karata. Mutta kivat treenit oli ja hyvillä mielin voidaan nyt jättää aksa tauolle (ja hautumaan pojan päähän :D). Ehkä täytyy niitä kontakteja ainakin koittaa käydä hallilla itsekseen reenaamassa.

Hallilla

Pitkästä aikaa päästiin omalle tokovuorolle hallille mukaan. Porukkaa olikin paljon paikalla ja jaettiin halli sermeillä kahtia. Alkuun piti herätellä vähän koiran keskittymistä, kun aidan takana treenattiin samalla jotain vauhdikasta mikä meinasi Rokkia häiritä. Nopeasti kuitenkin unohti toisen. Tehtiin noutoa ja hyppynoutoa. Hyppynoutoa ei olla juurikaan ainakaan ihan kapulalla tehty, patukalla joskus. Appari kävi heiton jälkeen laittamassa kapulan suoraan esteen taakse, koska poukkoili keinonurmella mihin sattuun ja piti varmistaa, että koira tulee esteen yli takaisinkin. Näissä ei kauheasti ihmeellistä ollutkaan, vähän aluksi este kolisi paluussa, kun koira varmaan keskittyi enemmän kapulan pitoon kuin hyppyyn, mutta alkoi sujua parin toiston jälkeen (este oli noin sään korkuinen). Olin esteen takana houkuttelemassa paluussa ja vapautin heti hypyn jälkeen.

Pelkässä noudossa palkkailin pariin kertaan pelkästä pysymisestä; kun meinasin heittää tai olin heittänyt. Hyvin pysyi. Sitten itse noutoa ilman luovutusta. Kerran meinasi heiton jälkeen lähteä, nytkähti oikein kunnolla eteenpäin ja otettiin alusta uudestaan. Hallissa on ärsyttävästi valaisimet tosi tosi matalalla ja heittäminen on tosi vaikeaa, kun pitäisi heittää pitkälle mutta matalalla. Ja kerran sitten kapula lipesi osuen loisteputkeen, mutta ei onneksi lamppu hajonnut! Niitä sirpaleitahan olisi ollut sitten kiva siivota sieltä nurmelta.. Lampun kannatin vain hajosi, mutta itse loisteputki jäi roikkumaan johtojen varassa. Tästä ollaan monesti puhuttu ja toisiamme varoiteltu, että lamppuihin ei sitten viskota, mutta niin vain lipesi, vaikka kuinka yritti huolella heittää.

Jossain välissä tehtiin ryhmäpaikkamakuu, aika taisi olla 2 min. Appari oli taas hihnan päässä varmistamassa, ja just kun olen Rokin paikkamakuun haukkunut niin toinen teki varmaan parhaan suorituksensa! Oli reunimmaisena, mutta edes vieressä ollut bc-tyttö ei kiinnostanut, eikä juurikaan haitannut, vaikka jotain koiraa palkattiin ym, kertaakaan ei nimittäin piipannut! Ihmeiden aika ei ole ohi. Muutaman kerran vähän nuuski maata tassujen vieressä, mutta muuten tapitti mua koko ajan :) En tiedä oliko joku vaikutuksensa sillä, että oltiin ekana koirakkona kentällä ja ehdin hieman rauhoitella koiraa ennen paikallolon alkamista, joten ei ehtinyt vetää niin hirveitä kierroksia muista koirista kuten yleensä, jos halliin tullessa siellä on jo porukkaa paikalla.. Mutta hyvä näin. Toista kierrosta me ei ehditty ottaakaan, kun oli tosiaan porukkaa paljon ja uusia tyyppejä tutustumassa toimintaan ja mun piti vielä kiirehtiä pitämään arkitokokurssia.

Ollaan me treenattu ;)

Oho, huomaamatta tullut taas aika pitkä tauko viime tekstin jälkeen. No, tässä on kyllä ollut kaikenlaista ohjelmaa ja muuta mietittävää että on vähän jäänyt..

Viime torstaina oltiin kuitenkin aksaamassa. Kauheasti en sieltä kyllä enää mitään muista. Keppejä pohdittiin jälleen, kuinka kättä saisi häivytettyä. Kokeiltiin ilman käsiapuja ja tällöin R menee noin joka toisesta välistä.. Joku ehdotti, että tekee vaan näin, mutta jättää palkatta jos luistaa. Mä en ite ehkä usko tähän, koska sehän saattaa silti luistaa vaikka 9 kertaa 10 ja siitä yhdestä onnistuneesta saa sitten palkan, mutta eikö se joka toisen kepin rytmi sitten jää lihasmuistiin...?  Ohjureita mietittiin kanssa, josko niillä saisi sitä rytmiä jäämään sille paremmin? No, mä en jaksa ottaa tästä ressiä, alkaa joskus toimimaan jos alkaa.. Myös kontakteja JÄLLEEN KERRAN pohdittiin ja päädyttiin nyt siihen, että opetetaan sille se takapää (alastulon) kontaktilla seisominen ihan erikseen. Tätä tietysti pitäisi päästä mahdollisimman paljon treenaamaan tai kyhätä kotiin joku koroke tms mille koira opetetaan takajalkansa nostamaan.

Mä en oikein tiedä mitä tehdään koko agin kanssa, voi olla, että se nyt kevääksi ainakin jää pienelle tauolle. Huhtikuun alussa alkaa seuraava 3 kuukauden treenijakso ja olen vähän miettinyt, että jätetään meidän treenipaikka ainakin siitä jaksosta pois. Kun ei vain aika riitä kaikkeen ja harmittaa maksaa treenit etukäteen ja sitten pääsee ehkä hyvällä tuurilla puolelle treenikerroista.. Eikä se noin kerran kahteen viikkoon treenailu ainakaan mitenkään kovin tavoitteellista voi olla. Irtopaikkoja on kuitenkin viikoittain myynnissä, niin ostaa sitten niitä, kun sattuu itselle sopimaan, eikä tarvitse stressata "turhan" maksamisesta, kun maksaa jokaisen tunnin erikseen.

Lauantaina oltiin A:n tokokurssilla. Ekalla vuorolla tehtiin hyppyä, jota ei olla tehty aikoihin. Sehän sujuikin lähes täydellisesti, joten ei jääty sitä hinkkaamaan sen enempään. Sitten katsottiin murheenkryyni seuraamista. Lyhyillä pätkillä koira tekee innokkaasti ja hyvässä kontaktissa, mutta kun matka yhtään pitenee, se ehtii vilkuilla ympärille ja koko suorituksesta tulee oikein matkalaukkuseuraamisen esimerkkisuoritus. A oli sitä mieltä, että tolla seuraamisella kyllä menee tokon alokkaan tai BH:n läpi, mutta jos tavoitteet on yhtään pidemmällä niin hän opettaisi koko seuraamisen uudestaan täysin uutena temppuna.. Meillä tuskin tavoitteet on yhtään korkeammalla, jos ylipäänsä missään, mutta päätin ottaa tän nyt haasteena itselle ja että opetan sille uuden seuraamisen. "Vanhaa" seuraamista voi sitten pitää sellaisena paikasta toiseen kuljetus käskynä. Uusi seuraaminen opetaan siis niin, että koira opetetaan koskemaan kuonolla kämmeneen ja sitten sillä kämmenen avulla se ohjataan oikealle paikalle jne. Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta koirakokeita on mielenkiintoista tehdä ;) Musta on jotenkin alkanut nimittäin tuntua, että R saa olla mun harjoituskappale, jonka kanssa ei oteta paineita ja kokeillaan sitten vaikka kaikki mahdolliset virheet läpi, niin josko sen seuraavan koiran kanssa olisi vaikka vähän paremmin kartalla ja tavoitteetkin korkeammalla :D Vaikka tietysti koirat on yksilöitä ja toisen kanssa tekee sitten toisenlaisia virheitä, mutta kuitenkin, on edes vähän jotain pohjaa enemmän, mille alkaa rakentamaan.. Ja Rokin kanssa suurin kynnys kokeisiin menolle on vain ja ainoastaan se paikkamakuu. Mä haluaisin, että se on niin pommin varma, ettei nousisi vaikka joku juoksisi sen ylitse, koska muuten saan koko paikallaolon ajan pelätä, että joku muu nousee ja tuo menee ja syö sen..

No, toisella vuorolla harjoiteltiin sitten ruutua. Palkkana namit alustalla, lähetyksiä eri matkoilta. Sitten ilman namialustaa, A kävi koskemmassa ruudun keskelle, koira sinne ja palkka lennosta perään, kun oli oikeassa paikassa. Näitä tehtiin myös niin, että kun koira lähti tulemaan takaisin, lähetin sen lennosta takaisin ruutuun ja tässä selvästi joutui jo pohtimaan mitä piti tehdä. Melkein kuului kun rattaat raksutti ;) Hienosti haki kuitenkin oikean paikan joka kerralla! Harjoiteltiin myös ruudussa makuuta, jolloin kävelin ruudun ulkopuolella ja kävin välillä palkkaamista. Ruudun vieressä harjoiteltiin myös makuusta suoraan seuraamaan tuloa, kun kävelin poispäin, tämä oli R:n mielestä jotenkin tosi outoa, ja selvästi oli että wtf, kun seuraa -käsky tuli niin oudossa paikassa :D

Päivänsankari

Eilen oli Mokkipään 4-vuotissynttärit! Uskomatonta, mutta niin se aika vaan rientää. Meinasi jo tässä arjen kiireiden keskellä koko merkkipäivä päästä unohtumaan (keskeltä viikkoa alkanut 9 päivän työputki saa päivissä ihan kivasti sekaisin..), joten "kakku" koostui nyt vain lihapullista ja hevosenmaksasta ;) Hyvin uppos.. Onnea myös sisaruksille! :)

Torstain aksat

Reeneissä oli kaksi rataa, ensin ylempi ja sitten alemman kuvan rata. Keinu sujui taas oikein kivasti, joillain kerroilla pieniä epävarmuushetkiä ennenkuin keinahti alas, mutta kannustusta isompaa apua ei tarvinnut, vaan selvitti itse :) Takaakierto tökki taas tosi pahasti, H epäili että se ei vain erota/hahmota estettä mistä kohtaa pitää hypätä. Ja aika paljon arjessa tulee kiertokäskyjä esim. lenkillä, joten sekoittaakohan sen jotenkin kiertämiseen..? Joudun siis itse menemään lähelle estettä "vetämään" koiran oikeasta välistä. Putken jälkeinen hyppy (11.) tuotti vähän päänvaivaa ohjaajalle, miten voi olla niin hankala mennä seisomaan selkä esteeseen päin ja kierrättää oikealla kädellä koira esteen yli ja taakse :D Tätä sitten treenattiin niin, että heitin lelun oikealla kädellä esteen yli vasemmalle puolelleni, jonne koiran haluttiin kiertävän hypyn jälkeen, näin sujuikin paremmin ja koirakin ymmärsi mitä siltä halutaan. 

Toinen rata olikin melkoista kieputusta ja naurettiin, että kun olisikin pelkästään sanallisesti ohjattava koira niin ei tarttisi kuin seisoa keskellä rataa ja pyöriä ympyrää :D Tällä radalla ei tainnut sen kummempia ongelmia olla. 11. esteellä joutui taas itse menemään aika lähelle, että sai koiran hyppäämään varmasti esteen takaa. 

****

Taas sarjassamme surkeat puhelinkuvat, mutta ei nyt ole parempaakaan tarjolla. Selma saa päivittäin "hellyyskohtauksia" ja niiden kohteeksi joutuu sitten kuka milloinkin..

Hali