Pööpöilyä

Mukamas taas niin kiirettä pitää ja muuta ohjelmaa, että meinaa koiran kanssa harrastukset jäädä viikolta kokonaan pois. Sunnuntaina (kuten parina edellisenäkään ja tuskin tulevanakaan) ei päästy tottiksiin, eikä tiistaina aksaamaan :( Ollaan sitten keskenämme "pööpöilty" päivittäin kotona ja lenkkipolun varrella jotain pientä.. Erityisesti ollaan taas muisteltu erilaisten esineiden kantamista ja luovutusta. Varsinaista esineruutua ei paljon olla koko kesänä tehty, mutta ongelmana onkin ollut esineiden tuonti loppuun asti, joten tähän ollaan tällä kotitreenillä paneuduttu. En vaadi samanlaista läheltä luovutusta kuin noudossa, mutta eteen istuminen n. puolen metrin säteellä on ollut tavoitteena. Ja etenkin se, että se esine pysyy siellä leukojen välissä niin kauan kuin toisin mainitaan! :D Reenit on olleet hyviä ja koira on ollut ihan hullun innoissaan tekemässä hommia. Ollaan siis tehty ihan vain esineiden nostoa olkkarissa ja myös "etsintää" toisesta huoneesta. Inhokki esine Rokille on taas, kuten joskus aimminkin, ollut pehmeä hanska; se vaan väkisin tippuu sieltä suusta omia aikojaan...

Muutenkin maastotreenit tältä kesältä on jääneet kyllä aika nollaan. Ei vaan sitten motivaatiota riitä, kun pk-puolella tuskin koskaan kisataan (jos missään puolella ;)). Mejää kiinnoistais kovasti kokeilla ja sitä itseasiassa piti kokeilla jo viime syksynä silloisen työkaverin kanssa, mutta sekin jäi. Nyt on kuitenkin veri jo ollut pakkasessa kuukauden päivät odottelemassa, vielä pitäisi "kaato" ja sieni saada hommattua :) Kaadoksi tai loppupalkaksi tuskin tähän hätään saan sorkkaa tms. mutta keksitään jotain muuta. Täytyy kyllä nyt syksyllä muistaa vinkkailla tutuille hirvimiehille, että meille sais sorkkia sitten viskoa..

Arki on alkanut taas rullata pikkuhiljaa omalla painollaan ja koiruuskin on tainnut tottua jo uuteen päivärytmiin. Nythän sen ei tarvitse niin montaa tuntia ollakaan yksin kuin aiemmin kesällä. Tänään lenkillä koettiin taas kummia, kun meitä tuli vastaan pyöräilijä. R haisteli tohkeissaan ojanpenkkaa, eikä tainnut huomata koko tyyppiä kuin vasta kohdalla. Otin sen lyhyempään hihnaan, kuten aina ihmisiä ohitettaessa. Meidän kohdilla mies sitten nosti reippaasti kättä ja tervehti kovaan ääneen (en tuntenut, ja taisi ehkä olla joku ei-niin-täysjärkinen :P), jolloin R yritti rynnätä päin pyöräilijää ja päästi vielä oiken Räyh! ääneen! Uskomatonta, ikinä ei oo tuollaista kyllä sattunut.. Onneksi oli lyhyessä hihnassa, muuten varmaan olisi oikeasti törmännyt siihen mieheen. Ilmeisesti pyöräilijä pääsi yllättämään sen, ja käden nosto oli vielä tehosti yllätyksen uhkaavuutta..? Muutenhan R on kyllä jonkin verran kiinnostunut vastaantulijoista, mutta positiivisessa mielessä; kaikkia pitäis päästä moikkaamaan tai ainakin nuuhkaisemaan. Viimeksi toissapäivänä yksi mies kysyi että "onko se penikka?" kun R olisi "hieman" innoissaan tehnyt tuttavuutta hänelle puhumaan alkaneen tyypin kanssa :D Muutenkin olen jostain syystä viimeaikoina kuullut usein kysyttävän sen ikää ja saanut hämmentyneitä ilmeitä aikaiseksi vastatessani sen olevan noin 3,5-vuotias. Toinen on vain vähän innokas pöhkö ;)

Rokin rakas lehmä-pehmo pääsi joku aika sitten vehreimmille niityille, joten viime viikonloppuna saatiin uusi pehmo jäljellä olevan oravan kaveriksi (taas kännyllä pikapikaa räpsittyjä sumeita kuvia..). Oli mieleinen :D