Haahuilija

Eilisissä aksatreeneissä koira oli taas jotenkin ihan outo. Ihan ku korvat olis jäänyt kotiin, ei ollut yhtään mukana, kävi vähän väliä pussailemassa yleisöä ja kaiken huipuks kusi yhteen putkeen! Voi elämä mulla meinas palaa siihen kiinni ihan totaalisesti. H:kin sanoi että ei ole yhtään normaali, kun haaveili vaan jonnekin ihan muualle, kun olis pitänyt rataa alkaa suorittaa jne.. Joko se on kipeä tai sitten (mikä todennäköisempää) siellä hallissa oli ollut joku ihana (juoksuinen)narttu, ei se muuten kuseskelis tuollei. Ja yhdessäkin kohtaa liimautui väkisten nuolemaan varmaan jotain pissiä.. Päivä päivältä mun kärsivällisyys sen palleja kohtaan vähenee :D

Mutta sitten itse reeneihin:

Rata oli suhteellisen simppeli, pari hankalampaa kohtaa toki mahtui mukaan. Ja rata olisi kyllä jatkunut vaikeampana, mutta me otettii kuvan mukainen pätkä. 4. kepeille meno vaikeasta kulmasta. Meille suurin ongelma oli, että koira meinasi joka kerta aloittaa tokasta välistä.. Ennen 5. putkea oli tarkoitus ehtiä edes puoli metriä koiran edelle, jotta sai ohjattua sen sinne putkeen, eikä A:lle. Tää oli vähän haastavaa, kun en juuri pysty jättämään koiraa kepeille, kun ei niitä muuten mene loppuun asti. 13. hypyllä meno meinasi alkuun takuta; olin itse liikaa aina menossa jo seuraavalle esteelle, ja koira ei hypännytkään estettä. Keinu meni ihan kivasti, annoin räsähtää itsekseen alas, eikä nyt jännittänyt niin paljon, vähän korvat luimusi esteen kolistessa.

Sitten loppuaika ja myös seuraava vuoro hinkattiin ja pohdittiin iänikuisia ongelmia eli kontakteja.. On näköjään vaikea päättää miten ne tuolle opetan, ja kun se on nyt jo pilattu niin ressataan sitten seuraavan koiran kanssa enemmän, että menee kerralla oikein ;) Etenkin A:n meni eilen kyllä niin lentämällä yli että hirvitti kattoa! Varmaan siinä vauhti lisääntyi Rokilla sen takia, etten ollut ihan vieressä, vaan jouduin vähän kiertämään putken suuta ja koiralle tuli olo, että jätän sen tms.. Lisäksi se tuijottaa mun kättä niin tiiviisti, että sillä on pää liian ylhäällä sen tullessa esteeltä. Kokeillaan nyt siis samaa mitä ihan alun alkujaankin eli namialustaa kontaktin loppuun. Koiralle opetaan siis asento, jossa takamus on esteellä ja etutassut maassa, eikä siitä saa lähteä ennenkuin lupa annetaan. Tätä samaa on tehty meidän ryhmässä yhdelle grotskulle ja varmaan Rokin kanssa mennään samoin. Eli reilusti palkkaa oikeasta asennosta ja lopuksi vapautus, mutta rata ei jatkukaan suoraan tästä, vaan vapautuksen jälkeen koira istumaan kontaktiesteen eteen ja rata lähtee taas siitä jatkumaan. Tällä tavoin rauhoitetaan se kontaktilla olo, ettei siitä ole kiire pois. Tehtiin ihan pentuharkkaa eli puomin toinen alastulo pöydälle ja siinä harjoiteltiin asentoa, samoin kuin loivalla A:lla. Mä pidin hihnasta ettei päässyt rynnimään esteeltä suoraan alas ja H palkkasi. Joku sana tähän täytyy keksiä, ehkä se odota vois olla ihan hyvä, sitä kun on nytkin käytetty ja sillä ainakin himmaa vauhdin.

********************
Tänään käytiin metsälenkillä ja ajattelin taas mielenvirkistykseksi tehdä sille pienen "tarkkuusruudun". Esineinä huulirasvapötkö ja kiikareitten linssin suojus. Aluksi pari nostoa molemmilla esineillä. R sai kattoa kun tallasin ja samalla piilotin esineet. En tiiä mikä supikoira tai kettu rääky (siltä se kuulosti) jossain lähistöllä ja sehän haittas taas jonkun keskittymistä. Meinas jo mennä hermo, kun yks vaan tuijottelee ihan muualle, kun yritän lähettää sitä ruutuun.. Eka esine, eli linssin suojus löyty suht helposti ja hienosti toi loppuun asti. Toinen esine olikin sitten hankalampi; ihan kuin koira olis kokonaan unohtanut mitä piti tehdä ja kuunteli vaan metästä kuuluvia ääniä, jopa vinku välillä ku olis kai halunnu mennä kattomaan mistä se kuuluu (onneks oli liinassa). Sain sen ettimään "jotain" ja sehän sitten repi välillä jopa jotain isoa karahkaa sieltä ruudusta!? Ihan pöllö :D Noh, päätin että se esinehän sieltä haetaan ja nyt keskitytään, ihan sama vaikka kettulauma juoksis vierestä :P  Jouduin sitten lopulta HEITTÄMÄÄN huulirasvan, että sain koiran menemään sitä hakemaan ja edes kiinnittämään huomionsa siihen. Omg, tuntuu että nyt ei kyllä tuu mistään mitään, mä luovutan :D Kaiken huipuks jossain välissä olin nostamassa hihnaa maasta tms. ja koiran kova mokkipää mäjähtää mua ihan täysiä leukaan niin, että huulen sisäpuolta tulee verta! Voin kertoa, ettei ainakaan laskenu mun v*tutusta.. Että tämmöstä tällä kertaa..

Viikon päästä olis hallilla möllitoko ja huomenna päättyy ilmottautuminen. Nyt on kyllä sellanen olo etten lähe tuon kanssa yhtään mihinkään menettämään hermojani..