Luonnetestiä ja fyssarilla vierailu

Vihdoin luonnetestivideo on saatu tuupattua näytille, hieman meinasi olla teknisiä ongelmia ja ajanpuutetta esteenä: video

Alun leikityksessä tapahtui jotain, ehkä takajalka lähti alta tms outoa, josta ulahti. Ensin luulin tuomarin astuneen tassulle tms mutta videolta näkyy (huonosti kylläkin) että jotain muuta siinä tapahtui, onneksi ei tainnut olla mitään vakavaa.. Pimeää huonetta videolta ei luonnollisesti näy; siellä koira oli aika jumissa ja tartti jonkin verran apuja tuomareilta, että lähti ettimään mua. Läähätti siellä myös todella voimakkaasti, joten ei pystynyt tämän takia edes haistamaan, että olin samassa tilassa (kävi kerran jo aika lähellä muttei huomannut). Lopulta kuitenkin lähti liikkeelle ja olikin ilo ylimmillään, kun tajusi että kuka nurkassa istuu. Muutoin sen paineistumista testistä ei juuri näkynyt, ehkä vähän normaalia enemmän vielä häselsi eikä meinannutkaan rauhoittua lopun arvioinnin aikanakaan jne.. Mutta kuten jo aiemmin totesin niin hyvin koiran näköinen testitulos :)

Valitettavasti keli oli todella tuulinen ja tuomariarviointi on melkoista puuroa, mutta ehkä sieltä selvän saa..

Eilen tosiaan käytiin vihdoin ja viimein fysioterapiassa (täällä). Mua itteä on eniten viime kevään jälkeen arveluttanut koiran selkä, jos sieltä jotain kuitenkin löytyy/alkaa oireilemaan sitä, ja aika vainoharhaisestikin tulee välillä seurattua koiraa ja pelättyä koko ajan että se jotenkin sen taas venäyttää tms. Kevään jälkeen huomasin mm. että se usein, ei aina, istuessa tai maahanmenossa pitää vasenta takajalkaa vähän "auki", eli jalka sojottaa lievästi sivulle. En tiedä onko se tehnyt sitä aiemmin, mutta on selkäepisodin jälkeen pistänyt silmään. 

Aluksi fyssari katsoi koiran liikettä ym perusjuttuja, venytteli jalkoja ja tunnusteli selkää jne. Selästä ei onneksi löytynyt mitään aristavia kohtia tms. Ainoa "vika" joka tällä käynnillä selvisi, oli että koira on ns. vasenjalkainen; vasen takajalka on lihaksikkaampi ja liikkeessä se käyttää sitä enemmän kuin oikeaa. Tämä taas vaikuttaa siihen, että vasen jalka on hieman jäykempi ja sen "sojottaminen" ulospäin istuessa voi johtua ihan vain tästä, ja asento on vain mukavampi koiralle. Se kuitenkin pystyy istumaan/makaamaan myös aivan normaalisti, joten tästä ei kannata huolestua. Ohjeeksi saatiin siis treenata oikeaa puolta; ristikkäisten jalkojen nostoa, oikealla seuraamista, matalan tason päällä treenaus ym. Takareidet olivat myös hieman kireät. Takapäätä käsiteltiin hieman laserilla, enemmänkin olisi voinut, mutta koira alkoi loppua kohden käydä niin jo kierroksilla tilanteesta ettei saatu sitä kunnolla rauhoittumaan kyljelleen. Mennään tammikuussa vielä uudestaan käynnille, josko sitten rauhottuisi paremmin, kun on tutumpi tilanne. Rokki on kuitenkin sen verran epäluuloinen ihan vieraita kohtaan, ettei halua joutua niiden "väkisin" käsittelemäksi.. Fyssarikin totesi ettei ainakaan selässä ole vikaa, kun koira niin nopeasti pääsee kylkiasennosta seisaalleen :D Pitäisi oikeasti otta joskus siitä videota, R nimittäin pääsee jaloilleen noin nanosekunnissa, vaikka olisi muka miten rentona kyljellään :P

Haahuilija

Eilisissä aksatreeneissä koira oli taas jotenkin ihan outo. Ihan ku korvat olis jäänyt kotiin, ei ollut yhtään mukana, kävi vähän väliä pussailemassa yleisöä ja kaiken huipuks kusi yhteen putkeen! Voi elämä mulla meinas palaa siihen kiinni ihan totaalisesti. H:kin sanoi että ei ole yhtään normaali, kun haaveili vaan jonnekin ihan muualle, kun olis pitänyt rataa alkaa suorittaa jne.. Joko se on kipeä tai sitten (mikä todennäköisempää) siellä hallissa oli ollut joku ihana (juoksuinen)narttu, ei se muuten kuseskelis tuollei. Ja yhdessäkin kohtaa liimautui väkisten nuolemaan varmaan jotain pissiä.. Päivä päivältä mun kärsivällisyys sen palleja kohtaan vähenee :D

Mutta sitten itse reeneihin:

Rata oli suhteellisen simppeli, pari hankalampaa kohtaa toki mahtui mukaan. Ja rata olisi kyllä jatkunut vaikeampana, mutta me otettii kuvan mukainen pätkä. 4. kepeille meno vaikeasta kulmasta. Meille suurin ongelma oli, että koira meinasi joka kerta aloittaa tokasta välistä.. Ennen 5. putkea oli tarkoitus ehtiä edes puoli metriä koiran edelle, jotta sai ohjattua sen sinne putkeen, eikä A:lle. Tää oli vähän haastavaa, kun en juuri pysty jättämään koiraa kepeille, kun ei niitä muuten mene loppuun asti. 13. hypyllä meno meinasi alkuun takuta; olin itse liikaa aina menossa jo seuraavalle esteelle, ja koira ei hypännytkään estettä. Keinu meni ihan kivasti, annoin räsähtää itsekseen alas, eikä nyt jännittänyt niin paljon, vähän korvat luimusi esteen kolistessa.

Sitten loppuaika ja myös seuraava vuoro hinkattiin ja pohdittiin iänikuisia ongelmia eli kontakteja.. On näköjään vaikea päättää miten ne tuolle opetan, ja kun se on nyt jo pilattu niin ressataan sitten seuraavan koiran kanssa enemmän, että menee kerralla oikein ;) Etenkin A:n meni eilen kyllä niin lentämällä yli että hirvitti kattoa! Varmaan siinä vauhti lisääntyi Rokilla sen takia, etten ollut ihan vieressä, vaan jouduin vähän kiertämään putken suuta ja koiralle tuli olo, että jätän sen tms.. Lisäksi se tuijottaa mun kättä niin tiiviisti, että sillä on pää liian ylhäällä sen tullessa esteeltä. Kokeillaan nyt siis samaa mitä ihan alun alkujaankin eli namialustaa kontaktin loppuun. Koiralle opetaan siis asento, jossa takamus on esteellä ja etutassut maassa, eikä siitä saa lähteä ennenkuin lupa annetaan. Tätä samaa on tehty meidän ryhmässä yhdelle grotskulle ja varmaan Rokin kanssa mennään samoin. Eli reilusti palkkaa oikeasta asennosta ja lopuksi vapautus, mutta rata ei jatkukaan suoraan tästä, vaan vapautuksen jälkeen koira istumaan kontaktiesteen eteen ja rata lähtee taas siitä jatkumaan. Tällä tavoin rauhoitetaan se kontaktilla olo, ettei siitä ole kiire pois. Tehtiin ihan pentuharkkaa eli puomin toinen alastulo pöydälle ja siinä harjoiteltiin asentoa, samoin kuin loivalla A:lla. Mä pidin hihnasta ettei päässyt rynnimään esteeltä suoraan alas ja H palkkasi. Joku sana tähän täytyy keksiä, ehkä se odota vois olla ihan hyvä, sitä kun on nytkin käytetty ja sillä ainakin himmaa vauhdin.

********************
Tänään käytiin metsälenkillä ja ajattelin taas mielenvirkistykseksi tehdä sille pienen "tarkkuusruudun". Esineinä huulirasvapötkö ja kiikareitten linssin suojus. Aluksi pari nostoa molemmilla esineillä. R sai kattoa kun tallasin ja samalla piilotin esineet. En tiiä mikä supikoira tai kettu rääky (siltä se kuulosti) jossain lähistöllä ja sehän haittas taas jonkun keskittymistä. Meinas jo mennä hermo, kun yks vaan tuijottelee ihan muualle, kun yritän lähettää sitä ruutuun.. Eka esine, eli linssin suojus löyty suht helposti ja hienosti toi loppuun asti. Toinen esine olikin sitten hankalampi; ihan kuin koira olis kokonaan unohtanut mitä piti tehdä ja kuunteli vaan metästä kuuluvia ääniä, jopa vinku välillä ku olis kai halunnu mennä kattomaan mistä se kuuluu (onneks oli liinassa). Sain sen ettimään "jotain" ja sehän sitten repi välillä jopa jotain isoa karahkaa sieltä ruudusta!? Ihan pöllö :D Noh, päätin että se esinehän sieltä haetaan ja nyt keskitytään, ihan sama vaikka kettulauma juoksis vierestä :P  Jouduin sitten lopulta HEITTÄMÄÄN huulirasvan, että sain koiran menemään sitä hakemaan ja edes kiinnittämään huomionsa siihen. Omg, tuntuu että nyt ei kyllä tuu mistään mitään, mä luovutan :D Kaiken huipuks jossain välissä olin nostamassa hihnaa maasta tms. ja koiran kova mokkipää mäjähtää mua ihan täysiä leukaan niin, että huulen sisäpuolta tulee verta! Voin kertoa, ettei ainakaan laskenu mun v*tutusta.. Että tämmöstä tällä kertaa..

Viikon päästä olis hallilla möllitoko ja huomenna päättyy ilmottautuminen. Nyt on kyllä sellanen olo etten lähe tuon kanssa yhtään mihinkään menettämään hermojani..

Aksat

Eilisestä radasta ei nyt ole tähän hätään kuvaa.. H oli kipeänä, joten E oli treeneissä sijaisena ja oli vain päästään keksinyt radan. Rata oli tosi "väljä", esteet oli välillä aika kaukanakin toisistaa ja sai kyllä ohjaajakin juosta, kun ei ollut tavallista pienellä alueella kieputusta :D Koirakin ehti selvästi esteiden välillä "miettiä liikaa" ja lähteä vähän haahuilemaankin, kun ohjaaja ei pysynyt vauhdissa mukana. Oli jotenkin muutenkin ihan kujalla olevan oloinen ja tulipa sitten puolessa välin rataa mieleen, että sillä voi olla p*ska hätä..ja niinhän sillä olikin. Vedettiin sitten vai rata nopeasti läpi ja äkkiä pihalle. T käytti Rokin lämmittelylenkillä ja enhän mä sitten kiireessä muistanut kysellä oliko tehnyt tarpeitaan, no, näitä sattuu..

Toisella vuorolla otettiin yksittäisenä esteenä keinua. R kun aina välillä keksii alkaa jännittämään sitä, jos rysäyttää sen vauhdilla läpi. Tehtiin niin, että E piti keinun päätä ylhäällä, nakki laitettiin ihan keinun päätyyn ja koiran piti siinä tottakai pysähtyä ja odottaa että keinu lasketaan alas. Alastulon vauhtia sitten lisättiin pikkuhiljaa. Nämä meni kivasti, tosin ekalla kerralla R:n mielestä oli kivempi nuolla E:n naamaa kuin syödä nakkia :P Höhlä koira. Oli puhetta siitä, kun R tosiaan pelkää keinun räminää ja saatiin vinkiksi opettaa koira itse rämäyttämään keinua, ilman että suorittaa siis estettä. Tavallaan tehdään siitä räminästä kiva juttu. Samaa voi sitten kotona tehdä esim. pakastepurkeilla, joita kasataan pinoon ja koira saa rämisyttää ne alas. Musta on aika jännä, että Rokki pelkää sitä keinun räminää, koska muuten se ei musta ole kyllä mitenkään ääniherkkä tms..

Ihan lopuksi mentiin vielä pätkä rataa, jotta koira sai vähän päästellä menemään keinulla hinkkaamisen jälkeen.