Lorviviikko

No joo, viikko mennyt taas töissä (maanantaista maanantaihin) ja treenailut jääneet kotitasolle. Päivittäin ollaan kyllä joko kotona tai lenkkipolun varrella tehty perusjuttuja; sivulle- ja eteentuloa, pientä seuraamista, jäävejä, kapulan pitoa ja kantamista. Muutaman kerran saatiin jopa melkein onnistuneita kapulan "tuonteja". Kokeilin siten, että annoin kapulan koiralle suuhun, "tuo" -käsky ja houkuttelin sitä luokse (ehkä pari metriä, pakitin samalla ite) ja vähän avustamalla sain sen istumaan eteen. Pari täysin onnistunutta toistoa, eli koira ei pudottanut ennen lupaa/luovutti käteen asti. Jotenkin se ei vaan tykkää tästä yhtään. Tuntuu paineistuvan jo kauheasti varsinkin siitä, että annan kapulan sille suuhun, saati että sitä pitäisi kantaa mulle ja vielä istua :/ Ehkä mä vaadin siltä kuitenkin kerralla liikaa ja pitäisi tehdä enemmän iloisia ja vauhdikkaita treenejä mistä se tykkää. Jättää sen pilkun viilaamisen sitten myöhemmäksi ja panostaa nyt vähän sinne päin hommailuun, en tiedä meneekö sitten ihan mettään mut... Vauhtinoudoissa ei ole ollut mitään ongelmaa, hakee tosi innokkaasti ja lähtee tuomaan yhtä innokkaasti muhun päin.

Meillä on nyt oikeastaan koko syksyn ollut lenkkikäyttäytyminen tehotreenissä. Alunperin tarkoituksena on ollut, että koira saa mennä lenkillä hihnan mitan verran "vapaana" kuitenkaan vetämättä. Se ei vaan nyt kuitenkaan toimi, vihdoin mäkin oon sen tajunnut. Ja voipi olla, että koko tässä lenkkikäyttäytymisessä tuli vähän takapakkia kesän aikana, kun mä en päässyt koiraa pariin kuukauteen jalan takia lenkittää ja se jäi sitten Tn vastuulle. Ehkä T ei osaa/jaksa/halua panostaa siihen lenkillä käyttäytymiseen yhtä paljon kuin minä ja tässä on sitten tulos.
Rokkihan käy aina jo lenkille lähtiessä valmiiksi vähän kierroksilla, tähän on kyllä aina puututtu, eli sen pitää sisällä odottaa maaten rauhassa, kun puetaan lenkkivaatteet, ovesta ei rynnätä ilma lupaa jne. perusjuttuja. Mutta sitten siellä ulkona ne kierrokset nousee taas; hajuista, muista liikkujista, etenkin muista eläimistä (linnut, muut koirat jne..). Vaikka kierrokset olis vähän ylhäällä se saattaa kuitenkin kuunnella ja mennä ihan suht. nätisti, mutta sitten kun näkyy tai tapahtuu jotain jännää, esim. harakkaa räpiköi lentoon lähipuskasta, niin sillä lähtee ihan lapasesta eikä se pysty enää hillitsemään itteään ja alkaa jonkinasteinen kiljuminen, hihnan nykiminen eikä koiraan saa oikein mitään kontaktia. Se saattaa jopa kiljua mulle päin naamaa, varmaan turhautumistaan, kun ei pääsekään linnun perään, muttei toisaalta voi hillitäkään itteään. (Tää kuulostaa kyllä näin kirjotettuna pahemmalta kuin se onkaan, ittelle tulee mielikuva hihnanpäässä hallitsemattomasti ympäriinsä juoksevasta ja huutavasta koirasta :P) Mutta, nyt syksy ollaan menty sillä periaatteella, että koira on suurimman osan lenkistä "lähellä" -käskyn alla n. puolen metrin hihnassa, eikä silloin saa haistella tai merkkailla. Tää on kyllä purrut tosi hyvin, se tarkkailee ympäristöään paljon vähemmän ja pienellä huomautuksella sen saa jättämään jonkun kierroksia nostattavan asian. Alku lenkit on yleensä haastavampia ja mitä yleisemmällä paikalla ollaan, jossa paljon hajuja niin tahtoo tuo käsky unohtua. Mutta ehkä tää ajan kanssa kasvattaa sekä koiran, että omistajan itsehillintäkykyä ja kärsivällisyyttä :D

Rokkikin oli joskus pieni <3