Viimeiset ohjatut tokot

Tänään oli ainakin kevään osalta viimeinen Annan tokokurssi, toivottavasti syksyllä jatkuu!
Ensimmäiseksi paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä pysyi kuin pysyikin paikallaan, kun sanoin vielä istu -käskyn juuri ennen kuin A oli kohdalla. Rokki oli reunassa, A hihnan päässä, oikealla porokoiranarttu. Juuri, kun "liikkuri" kysyi onko valmista, tuli meidän toiselle puolelle vähän myöhässä vesikoira, joka jäi kuitenkin melko kauas meistä. R meni taas maahan aika vinoon (tähän pitäisi nyt alkaa puuttumaan ja treenata erikseen suoraa!), vähän meinasi haistella ja taisi kerran piippailla porokoiran suuntaan. Oltiin jo hyvän aikaa oltu maassa, kun vesikoira aivan täysin yllättäen hyökkää täydellä rähinällä päin Rokkia, joka tottakai hyökkää heti vastaan - onneksi oli kiinni! eikä vesikoirakaan päälle asti tule. Samassa rytäkässä porokoirakin nousee sillai et "jahas, täälläkö olisi tappelu menossa", mutta ei sekään onneksi ala kummemmin rähinöimään. Kaikki saavat koiransa heti hallintaan ja tilanne on nopeasti ohi ja koirat palautetaan maahan. Ennen liikkeen loppua vesikoira ehtii vielä kerran paikaltaan räkyttää aivan täysiä (sillä on uskomattoman kova ja "hyökkäävä" ääni ylipäänsä kaikkia näkyvillä olevia koiria kohtaan), jolloin R tietysti pomppaa heti pystyyn, luullen uuden hyökkäyksen olevan tulossa. Jälleen rauhoittuu kuitenkin nopeasti uudestaan maahan ja liike saadaan lopulta vietyä loppuun. Harmi, että tällanen pääsi tapahtumaan, mutta toisaalta hyvä, että tapahtui "hallitusti" eli mitään tappelua ei oikeasti syntynyt tms. Toivottavasti ei kuitenkaan oteta nyt mitään takapakkia paikkamakuun kanssa, mun suurin pelkohan juuri esim. kokeissa olisi, että toinen koira nousee ja tulee luokse tms. Rokki kun ei kestä yhtään minkäänlaista provosointia - varsinkaan uroksilta. Vesikoira onneksi oli nuori narttu ja R taisi olla enemmän kiinnostunut kuin "tappomeinigillä" sen suhteen.

Ekalla omalla kierroksella jäävät. Liikkeestä maahan "täydellinen" suoritus, ehkä hitusen suorempaan olisi koira saanut tippua, mutta muuten priima :) Seisominen sitten taas oli mitä sattuun. Pysähtyi kyllä tosi hyvin, mutta otti kai häiriötä, kun Anna liikkui vierellä ja lähti tulemaan mun perään. Näitä hinkattiin pariinkin otteeseen, mutta ei malttanut pysyä paikallaan vaikka pysähtyi tosi hyvin. Tehtiin sitten niin, että laitoin koiran vain seisomaan ja A liikkui sen ympärillä eikä Rokki tietysti saanut paikaltaan liikkua ilman lupaa. Meinasi olla vaikeaa, mutta saatiin pari onnistunuttakin suoritusta. Lopuksi pelkkiä toppeja peruutellen. Sotki tosi pahasti peruuttamisliikkeeseen, mitä ollaan samaan tyyliin treenattu viimeksi, eikä seisomisista meinannut tulla mitään, kun yksi tarjosi peruuttelua. Pieni koira oli ihan sekaisin :D Täytyy nyt ottaa taas tehokuuri paikalla seisomista siis.

Toisella vuorolla harjoiteltiin meidän uutta seuraamisliikettä. Ollaan itsekseen tähän asti lähinnä treenattu kuonolla käden kosketusta, mutta ei olla yhdistetty sitä varsinaiseen seuraamiseen, koska halusin, että joku viisaampi on katsomassa ettei ryssitä tätäkin heti alkuunsa. Idea on siis se, että liki -käskyllä koira koskettaa kättä ja tästä palkka. Tätä yhdistetään liikeeseen, aluksi tietysti parilla askeleella ja pikkuhiljaa matkaa lisäten, kuitenkin niin, että koira pysyy tiukasti mukana. Mulla oli ongelmia pitää käsi rentona alhaalla ja samalla niin, ettei se käännä koiraa liikaa auki. Myös palkan paikka pitää miettiä uudestaan siinä vaiheessa, kun tämä käsikosketus on saatu "myytyä" koiralle. Nyt palkkasin oikealla kädellä, koska näin nami tulee nopeasti. Ehkä paras paikka nameille on vasen tasku ja sieltä vasemmalla kädellä palkkaus. Jännä nähdä mitä tästä tulee :)

Jäljellä

Viikonloppu oltiin reissussa ja E oli meillä kissa & koiravahtina, joten treenit jäi taas välistä. Maanantaina sain kuitenkin aikaiseksi tehtyä ekan jäljen aikoihin. Pituutta jäljellä oli joku 150m ja kaartoi hieman oikealle, nameja harvakseltaan, ehkä joka kymmenennellä askeleella.

Alku meinasi olla sähläystä, koira ei heti hoksannut mikä jutun juoni on, kun töihin piti alkaa suoraan lenkin jälkeen. T siis kävi koiran kanssa kävelemässä sillä aikaa kun tein jäljen, normaalisti koira on odotellut autossa tms. Vauhtiin kun pääsi niin sitä vauhtia myös oli aika lailla, piti vähän jo jarrutella, kun mentiin höyryveturin lailla eteenpäin. Jossain puolen välin paikkeilla jälki meni metsäkoneuran poikki ja tässä koiralla jostain syystä katkesi ajatus, alkoi haahuilemaan vähän ympäriinsä. Seisoin paikallani ja odottelin josko jatkaisi itse hommia, mutta oli kyllä pakko ärjäistä, kun alkoi vain kinttua nostamaan kun ei enää muutakaan keksinyt. Tämän jälkeen näytin vähän kädellä suuntaa ja sitten mentiinkin loppuun samaa tahtia kuin alkumatka.

Jännä kyllä kun se usein metsässä häseltää paljon enemmän mitä peltojäljellä. Vähän enemmän rauhallisuutta ja etenkin keskittymistä toivoisi mukaan, mutta eipä tosiaan olla pitkiin aikoihin koko jälkitreenejä tehty, että ei ihme sinänsä.

Loppuun tokohömppäilyä sen kummemmin suunnittelematta. Kolme lennossa kinastelevaa korppia tarjosi hyvää häiriötä yhdessä vaiheessa ;) Loppuun paikkamakuu, jossa taas T toimi häiriönä, kierteli koiran ympärillä höpis omiaan, taputti käsiä ym. Pahin oli kun lähti yhtäkkiä juoksemaan koiran luota, pikkusen jonkun kaula venyi mutta pysyi! :D 

Viimeset aksat

..ainakin tältä keväältä. Saa nähdä josko sitä taas loppukesästä/syksymmällä olisi saumaa aloittaa jossain ryhmässä - jos paikan saa..

Tehtiin taas kahta eri rataa, joissa molemmissa oli paljon hankalia paikkoja. Heti alussa oli ihme säätöä, kun koira ei pysynyt paikallaan! Harvinaista, en muista edes milloin olisi noin tehnyt. Sitähän se kyllä tuppaa tekemään, ettei suoritakaan ekaa estettä ja lähtee (tai yrittää lähteä) siitä sinkoilemaan ympäriinsä, mutta ei juuri koskaan tuollalailla karkaa paikaltaan mun perään. Palkkasin sitten ihan vain pysymisestä ennenkuin aloitettiin. Yhdessä kohtaa olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, jotta koira olisi osannut sujuvasti kääntyä esteen jälkeen oikealle puolelle, mutta enhän mä mitenkään ehtinyt R:n edelle. Tein sitten takaaleikkauksella, mutta piti reilusti hidastaa ennen hyppyestettä, jotta koira ei hyppää liian pitkälle ja pääsee sujuvasti kääntymään seuraavalle esteelle. Puomin kanssa oli alkuun ongelmaa, kun molemmin puolin puomia oli putket, jolloin mä jouduin kiertämään esteen suht kaukaa, ja tuo koira on niin kiinni mussa radalla, että hyppäsi joka kerta puomin ylösmenolta pois ja meni putkeen.. Saatiin sentään onnistumaan ja alastulolla palkkausta kontaktilla pysymisestä. Meinasi vain olla koira jotenkin niin kiepeillä nakeista (nälkä tekee tehtävänsä? ;)), että meni melkoiseksi säädöksi tämäkin ennenkuin pylly saatiin esteellä pysymään.

Toisella radalla hankaluuksia tuottivat etenkin kepit, jonne menot oli tosi hankalista kulmista ja Rokinhan nyt joutuu saattamaan ihan esteelle asti, kun se ei vaan sitä osaa ja tuntuu että tokkopa ikinä oppiikaan.. Ekalla yrityksellä taisi mennä koko esteen jo ihan kivasti ja kivalla rytmillä, mutta jossain vaiheessa tätäkin sitten säädettiin tuhottoman kauan; mun olis pitänyt päästä edes askeleen edelle koiraa, jotta seuraavana olleelle hypylle lähettäminen olisi onnistunut sujuvammin. Mutta ei, jos yhtään milliä menen koiran mielestä liian kauas niin alkaa oikomaan. Ihan sama vaikka miten pitää kättä koiran kohdalla ja koittaa näin saada sen pysymään. Sitten, kun tuo on välillä niin herkkis, niin jopa kepin jotenkin kolahtaessa rytmi katoaa ja yksi väli jää menemättä tms.. Lopetettiin tämäkin hinkkaus kuitenkin onnistuneeseen suoritukseen.

Muuria suorittaessa toiselle puolelle mennessä oli A houkuttimena ja toisella puolella keinu, ja näissä mun piti olla tosi aikasessa vaiheessa huutamassa seuraava estettä, ettei ehtinyt lukita väärää, koska sinnehän se sitten meinasi vängälläkin karata. Mutta kivat treenit oli ja hyvillä mielin voidaan nyt jättää aksa tauolle (ja hautumaan pojan päähän :D). Ehkä täytyy niitä kontakteja ainakin koittaa käydä hallilla itsekseen reenaamassa.

Hallilla

Pitkästä aikaa päästiin omalle tokovuorolle hallille mukaan. Porukkaa olikin paljon paikalla ja jaettiin halli sermeillä kahtia. Alkuun piti herätellä vähän koiran keskittymistä, kun aidan takana treenattiin samalla jotain vauhdikasta mikä meinasi Rokkia häiritä. Nopeasti kuitenkin unohti toisen. Tehtiin noutoa ja hyppynoutoa. Hyppynoutoa ei olla juurikaan ainakaan ihan kapulalla tehty, patukalla joskus. Appari kävi heiton jälkeen laittamassa kapulan suoraan esteen taakse, koska poukkoili keinonurmella mihin sattuun ja piti varmistaa, että koira tulee esteen yli takaisinkin. Näissä ei kauheasti ihmeellistä ollutkaan, vähän aluksi este kolisi paluussa, kun koira varmaan keskittyi enemmän kapulan pitoon kuin hyppyyn, mutta alkoi sujua parin toiston jälkeen (este oli noin sään korkuinen). Olin esteen takana houkuttelemassa paluussa ja vapautin heti hypyn jälkeen.

Pelkässä noudossa palkkailin pariin kertaan pelkästä pysymisestä; kun meinasin heittää tai olin heittänyt. Hyvin pysyi. Sitten itse noutoa ilman luovutusta. Kerran meinasi heiton jälkeen lähteä, nytkähti oikein kunnolla eteenpäin ja otettiin alusta uudestaan. Hallissa on ärsyttävästi valaisimet tosi tosi matalalla ja heittäminen on tosi vaikeaa, kun pitäisi heittää pitkälle mutta matalalla. Ja kerran sitten kapula lipesi osuen loisteputkeen, mutta ei onneksi lamppu hajonnut! Niitä sirpaleitahan olisi ollut sitten kiva siivota sieltä nurmelta.. Lampun kannatin vain hajosi, mutta itse loisteputki jäi roikkumaan johtojen varassa. Tästä ollaan monesti puhuttu ja toisiamme varoiteltu, että lamppuihin ei sitten viskota, mutta niin vain lipesi, vaikka kuinka yritti huolella heittää.

Jossain välissä tehtiin ryhmäpaikkamakuu, aika taisi olla 2 min. Appari oli taas hihnan päässä varmistamassa, ja just kun olen Rokin paikkamakuun haukkunut niin toinen teki varmaan parhaan suorituksensa! Oli reunimmaisena, mutta edes vieressä ollut bc-tyttö ei kiinnostanut, eikä juurikaan haitannut, vaikka jotain koiraa palkattiin ym, kertaakaan ei nimittäin piipannut! Ihmeiden aika ei ole ohi. Muutaman kerran vähän nuuski maata tassujen vieressä, mutta muuten tapitti mua koko ajan :) En tiedä oliko joku vaikutuksensa sillä, että oltiin ekana koirakkona kentällä ja ehdin hieman rauhoitella koiraa ennen paikallolon alkamista, joten ei ehtinyt vetää niin hirveitä kierroksia muista koirista kuten yleensä, jos halliin tullessa siellä on jo porukkaa paikalla.. Mutta hyvä näin. Toista kierrosta me ei ehditty ottaakaan, kun oli tosiaan porukkaa paljon ja uusia tyyppejä tutustumassa toimintaan ja mun piti vielä kiirehtiä pitämään arkitokokurssia.