Jottai tarttis tehrä

Eilisestä ja aamuisesta vtutuksesta sisuuntuneena mietin, että tänään on pakko tehdä koiran kanssa edes jotain, jotenpa ajettiin jälki! Edellisestä metsäjäljestä on jo ikuisuus, kesän aikana ollaa pari peltojälkeä tehty.. Mettään lähtö oli aika extempore päätös, ja olishan sen paremminkin voinut suunnitella, esim. jättää koiralta aamuruoka pois, mutta onneksi tuo on niin ahne, että ei haitannut menoa. Jälki oli joku 100m pitkä, loivasti kaartuva, tuuli tuli hieman jälkeä vastaan, makupaloja ehkä joka 10. askeleella. En merkannut kuin alun pienellä risulla, sai vanheta reilut puoli tuntia, jonka aikana käytiin kävelemässä pieni lenkki metsäautotiellä. Lenkin jälkeen hetken "huilitauko" autossa. Lähinnä autossa törötystä sen takia, että saadaan jäljelle lähtövalmistelut tehtyä "puhtaalta pöydältä". Koiralle siis jälkivaljaat niskaan ja mennääs ettimään jälkeä -höpötystä; selvästi tiesi mitä ollaan menossa tekemään ja jo takakontista kurkistellessa koitti ottaa vainua jäljestä, ehkä namien haju sinne asti tulikin, vaikkei jälki ihan auton vierestä lähtenytkään. Hallittu autosta tulo viereen -käskyllä (sivukäskyn vapaampi arkiversio) ja lähellä -käskyn alla jäljen päähän. Lähti ajamaan hyvin ja tarkasti, välillä sai menoa liinasta vähän himmailla. En tosiaan merkannut jälkeä, koska luulin muistavani ja toisaalta halusin luottaa koiraan. Jossain kohtaa ajauduttiin jäljestä vähän vasemmalle, ilmeisesti tuuli siirsi jälkeä sen verran, mä luulin, että jäljellä ollaan :P Koira lähti päättäväisesti yhtäkkiä oikealle, meinasin jo estää, kunnes näinkin loppupalkkapurkin jonkin matkan päässä edessä oikealla. Selvittiin siis loppuun asti ja sain olla tyytyväinen koiruuteen :)

Kentällä treenaamiseen liittyen oon nyt koko päivän pohtinut, että mitä sen kanssa tekee.. Varmaan yks kokeiltava vaihtoehto on treenata nyt jonkin aikaa vain ja ainoastaan kentälle menoa; hallitusti haahuilematta mennään töihin, ihan niin kuin jäljellekin. Mun oma vikahan se tottakai suurimmaksi osaksi on, että oon sen tähän pisteeseen päästänyt; autolta kentälle meno on sellainen pakollinen välivaihe, jolloin koira saa tehä melkein mitä vaan (no ei saa, mutta ei sille ole myöskään annettu tarpeeksi selkeää kriteeriä mitä tehdä) ja sitten yhtäkkiä kentällä pitäiskin olla skarppina ja unohtaa kaikki muu. Jollakin koiralla se voi toimia mutta ei tolla. Päätin sitten, että kokeillaan ainakin jatkossa harjoitella siten, että aluksi käytän koiran pissa/haistelulenkillä (kuten nytkin), sitten koira autoon, jonka jälkeen autosta tulo hallitusti viereen ja lähellä -käskyllä kentälle, jossa joku istu tms. maailman helpoin käsky ja bileet pystyyn ja koira autoon. En tiedä toimiiko, mutta vois ainakin kokeilla..? Tajusin nimittäin, että nyt sillä ei ole myöskään ollut tarpeeksi selkeää eroa, onko koira tulossa autosta kusilenkille vai töihin. Tai joo, oonhan mä sille siinäkin höpöttänyt mennääs tottisteleen jne, mutta autosta ulostulo käskyt on olleet samat, että ehkä se näin erottaa ne paremmin ja tulee selkeämmäksi milloin saa haahuilla ja millon olla skarppina. Toivottavasti. Jotain pitää ainaki kokeilla, ei tässä mitään menetäkään ;)

Onko järkee vai ei..

Eilen piiitkästä aikaa taas tottis/tokotreeneissä. Hyvillä mielin mentiin reeneihin, mutta niitten jälkeen oli kyllä taas sellanen olo, että lopetetaan tokon treenaminen kokonaan, ei tästä tuu vaan mitään! Oli niin sellanen "kyllä tää kotona osaa" -fiilis ettei ikinä.. Turhauttaa suunnattomasti, että lähes aina kentällä treenatessa mä joudun tekemään hulluna töitä ja sirkustemppuja, että saan koiran aluksi edes jotenkin heräämään mukaan, ja silti se siinä välissä ehtii haaveilla ja haistella ja miettiä ympärillä tapahtuvia asioita. Sitten homma on sellasta, joko koiran hetsaamista tai kieltämistä/sille huomauttelemista haahuilusta ym., mua alkaa turhauttaa ja kellään ei oo enää kivaa :( Ja kyllähän tuo huomattavasti parempaan pystyy ja osaa keskittyä mitä eilen, mutta eilinen vaan oli jotenkin niin kaiken huipentuma, että ihan oikeasti miettii, että onko tässä järkeä. Jos ohjaaja ei osaa ja koiraa ei vois vähempää kiinnostaa, niin eihän siitä vaan tuu mitään.. Ehkä me keskitytään vaan agiin ja tokoillaan sitten kotona mitä tokoillaan, kun kummallakin on kivaa.
Enkä mä oo ainoa tän turhauman kans, treenikavereita turhauttaa myös, kun kauheasti töitä on tehty, mutta silti sellaista "läpimurtoa" ei vaan ole tullut ja tuntuu, ettei kellään meidän porukasta ole enää uusia vinkkejä annettavaksi, että mitä nyt. Kuitenkin tuo koira tekee hyvällä vietillä ja innolla töitä, kun sille päälle sattuu. Joltain gurulta olisi oppia lähdettävä varmaan hakemaan, jos hommaa haluaa jatkaa...

Ja osasyy varmasti on oma motivaatio-ongelma. Oon oikeastaan päättänyt, että tuskin koskaan mihinkään kisoihin mennään, koska mä haluan, että voin luottaa koiraani 100% ettei se syö ketään siellä tms. Ja just tokon alokkaassa ja myös bh:ssa kisakavereina voi olla minkälaisia ja minkätasoisia koiria vain, ja niissä voi periaatteessa sattua mitä vaan. Eli toisinsanoen, en voi myöskään luottaa niihin kilpakumppaneihin. Etenkin paikkamakuu pelottaa; jos sieltä joku toinen nousee, varsinkin yhtään provosoiden, niin R ei taatusti pysy paikallaan, vaikka muutoin siihen luottaisin, että se siellä pysyy.. Aargh, tää on niin vaikeeta :D Jälleen olen myös vakavasti pohtinut pallien poistoa, josko se yhtään hitusta rauhottaisi tuota koiraa ja toisi keskittymiskykyä..? Kun ei voi tietää.

Tuuli tuo aina mukanaan ihania tuoksuja..

Saksalaista valssia

Torstain aksatreeneissä oli tällainen rata: eka rata numerot 1-21, toinen 22-39.

Ekalla radalla ensimmäinen vaikeahko kohta 5. putkeen meno, mutta tässä ei kuitenkaan juuri ongelmia, kun ohjasi koiraa riittävän selvästi ensin poispäin putken toisesta suusta. 8. esteellä saksalainen eli ohjattiin koira esteen taakse. Tässä mun piti mennä riittävästi esteen eteen, muuten hyppäsi väärästä suunnasta. 10-11 esteille piti taas ohjata selkeästi ettei karannut hypyn jälkeen olevaan putkeen. Kepeille meno aika vaikeasta kulmasta, mutta ihmeen hyvin selvittiin ja välillä oli jopa rytmikästä menoa kepeillä! :)

12. esteelle piti lähettää koira mahdollisimman kaukaa, että itse ennätti ennen koiraa putken toiseen päähän. Tässä oli monia hupaisia tilanteita, kun koirat sitten suoralla pätkällä kiihdytteli täysiä, kun näytti että ohjaaja jättää, sai nauraa :D Harjoiteltiin 12. esteelle menoa ihan namialustalla. Ongelmana oli, että koira ei irronnut, tai jos yhtään himmasin, tai olin aikeissa kääntyä liian aikaisin takaisin päin, R ei mennyt esteelle. Tai jos meni, jostain syystä kääntyi aina vasemmalle esteen jälkeen, vaikka este olisi pitänyt ohittaa oikealta. Sain kyllä juosta niin paljon kuin kintuista pääsin, että ennätin juuri ja juuri ennen koiraa seuraavalle esteelle ja sain tehtyä esteiden 14 ja 15 välillä persjätön. 16. esteellä piti tehdä niisto, joka jopa sujui ihmeen hyvin. 19. keinu meni ekalla kierroksella hyvin, koira himmasi esteellä, mutta meni kuitenkin suht reippaasti, jolloin keinu piti aika metelin paukkuessaan ylös ja alas, ja tämähän sitten pientä herkkää paimenta jännitti taas seuraavilla kierroksilla, jolloin sai namin kanssa houkutella, että este mentiin :/ Keinun kanssa pitää kyllä ottaa kunnon kuuri, että R tajuaa, että se meteli kuuluu asiaan eikä ole mitään kamalaa..

Toisella radalla olikin sitten monta hankalaa kohtaa, ensimmäinen heti alussa; itse piti seisoa keppien takana ja ohjata sieltä koira ekalle hypylle ja putkeen, jotta itse ehti taas juosta ottamaan koiraa vastaan keppien toiseen päähän. Tässä en saanut koiraa menemään putkeen muuta kuin menemällä vähän liikaa keppien "väärälle" puolelle, mikä aiheutti mulle kiireen, mutta ehdin! Tällä radalla kaikille annettiin 5 minuutin aikaraja radan läpi menoon, jotta porukkaa ehti kauppaan, kun meinasi treenit vähän venyä, joten hirveästi ei jääty hinkkaamaan yhtä kohtaa.. 28-30 esteillä melkoista pujottelua, mutta sujui jopa ihmeen hyvin. 29 ja 30 esteellä mun piti tehdä "vastakäännös" tai mikä ihme sen liikkeen nimi onkaan, että sain koiran menemää oikealta puolen estettä. 30 ja 31 välissä valssi. 32 ja 33 taas tarkkaa ohjausta, että koiran sai putken oikeaan päähän.

Sain taas moitteita, että kädet heilui turhan korkealla. En kyllä yhtään ehdi itse miettiä niitä, sen verran tulee keskityttyä rataan ja miten missäkin piti ohjata :D

***

Tänään taas lenkillä tuli uusi ihmetyksen aihe mokkipäälle: mummojen pyörillä kulkeva potkuri! Eipä olla sellaista liikenteessä nähty varmaan pentuaikojen, ja johan nousi kierrokset.. Mummo pysähtyi puhumaan (kyseli taas yllättäen että onkos se pentu..) ja syöttelin koiralle nakkia, jolloin olikin kunnolla. Mutta heti kun mummo lähti potkuttelemaan ja renkaat alkoi pyöriä, niin olisi hirveästi tehnyt mieli hyökätä niiden kimppuun/tutkimaan lähemmin. Voi huoh, kun joku on välillä niin..no, pöhlö :D En tiedä mikä niissä renkaissa nyt oli niin jännää, ei kuitenkaan polkupyöristä tai esim. skeittailijoista tuollai innostu. Toinen ärsyttävä juttu, joka on alkanut nostaa päätään, on autojen perään hyökkiminen tai ainakin sen yrittäminen, etenkin hiekkatiellä. En tajua, että onko se se ääni, joka hiekkatiellä renkaista lähtee vai mikä sen saa aikaan. Tuossa kuitenkin kun "isolla tiellä" kävellään ja autot ajaa kovaa ohi, asfaltilla siis, niin ei välitä autoista juuri mitään. Sadekelillä ohiajavat autot ja myös rekat saa vähän aikaan kierrosten nousua, mutta ei muutoin.. Ei vaan tajuu..

Illalla pientä olkkaritokoilua ja loppuun paikkamakuu. T huuteli sohvalta erinäisiä käskyjä ja kutsuja, R saattoi vilkaista sitä, muttei aikonutkaan nousta, ennenkuin kuului "saa nousta!" :D Tähän lankaan pieni raitanen narahti ja lähti mun luo. Otettiin pikauusinta ja tällä kertaa pysyi maassa myös tuolla samaisella käskyllä.

Elämä voittaa

Tuntuu, että olen onnistunut keräilemään kaikki mahdolliset liikkeellä olevat "kulkutaudit" itteeni :/ Ensin flunssa, sitten kuume ja viimeiseksi vielä kunnon mahatauti! Kyllä olikin veto pois, mutta nyt alkaa taas olla normi olotila..

Etkö vois jo nousta, tylsääää...

Eilen päästiin onneksi agitreeneihin ja tosiaan uuden ryhmän & vetäjän kanssa. Rata oli tämmönen:

Haastavia kohtia oli muutamia. Varsinkin ekalla kierroksella 8-9-10 esteillä R jotenkin haahuili ja teki turhankin suuria kaarroksia. Tässä auttoi, kun pidin koiran tavallaan paremmin "hallinnassa" ja riittävän lähellä, jolloin se ei ehtinyt itse alkaa suunnittelemaan minne menisi vaan seurasi paremmin ohjausta. Keinulla ekalla kierroksella H auttoi hieman, ettei rysähdä täysillä alas, mutta hyvin R muisti esteen ja hiljensi oikein. Otettiin ihan treenien lopuksi keinua vielä muutamilla toistoilla niin, ettei keinun rysähdystä vaimennettu yhtään, vähän piskiä jännitti se kolina, mutta hyvin selvittiin. 16-17-18 oli monille vaikea, meille lähinnä hankaluutta aiheutti mun sekoilu :D 17 ja 18 esteiden välillä piti tehdä valssi, mut tein aina vahingossa persjätön :P No, suju se niinkin, mutta toimi paremmin valssilla, jolloin itse näki koiran ja että se varmasti suorittaa renkaan oikein. Kepit suju ihan ok. Kokeiltiin myös kädessä olevalla lelupalkalla, joka lensi esteen lopussa. No, eipä ollut huonompi eikä parempi kuin muutenkaan..

Kontakteilla toimi nyt taas hyvin se, että hiljensin vain itse selkeästi vauhtia ennen esteen loppua. Täytyy vain olla tarkkana, etten tee hidastusta liian aikaisin, koska tällöin koira ehtii taas ihmetellä mihin jään ja saattaa tulla esteeltä alas miten sattuun. Muutenkin pitäisi olla tarkempi oman ohjauksen kanssa; heiluttelin kuulemma taas liioitellusti käsiä, mikä aiheuttaa tuolle koiralle tahattoman korkeita tai vääränlaisia hyppyjä, kun seuraa kättä niin tarkasti. Etenkin muurilla huomasin itsekin nostavan käteni liian ylös, kai jotenkin luulin ohjaavani koiraa etenemään vain suoraan seuraavalle esteelle tms..

*********

Selma edusti hienosti kissanpäivillä ja etenkin siniset silmät saivat paljon ihailua osakseen ;) Onneksi tuo ei ole moksiskaan, vaikka välillä viisikin vaahtosammuttimen kokoista lasta oli yhtä aikaa paijaamassa :D