Ollaan pikkuhiljaa palattu normaalin arkeen ja jossain määrin myös treeneihin. Koira ei ole koko aikana oireillut selkäänsä onneksi mitenkään! (*koputtaa puuta). Viime viikolla oltiin kokeilemassa agia. Muuten normaalitreeniä, mutta hyppyesteet 40 cm korkeudella, kun normaalisti ollaan menty 55-60cm.

Rata oli kutakuinkin kuvan mukainen. Kauheasti taas viikon takaisia asioita muista, mutta.. :D Ainakin yhdeksi ongelmakohdaksi paljastui takaa leikkaus. Eli koira ei irronnut esteelle, jos hävisin sen näköpiiristä juuri ennen estettä, joten tätä sitten treenattiin enimmäkseen. Ja kontakteista oli taas puhetta, että ne täytyisi treenata eri tavalla, jos kisoihin meinaa. Yksi vaihtoehto mitä mietin on se "kosketusneliö", jolle koira opetetaan ensin pysähtymään ja siirretään se pikkuhiljaa itse esteille. Toinen vaihtoehto, mitä meidän kouluttaja ehdotti, olisi että koira oppisi itse hakeutumaan kontaktille. Eli käytännössä treenaus alkaa niin, että mennään esim. puomin luokse ja vain odotellaan, että koira alkaa tarjoamaan kontaktille menoa ja tavoitteena on, että aina kun ollaan esteellä, se itse laittaa takajalkansa kontaktille. Tämän(kin) tavan opettelu vie tietysti ihan rutosti aikaa, ja toiset varmaan oppii nopeammin kuin toiset.. En tiedä, jotenkin tuntuu että olkoon koko kisatavoitteet, me vaan treenataan kun on kivaa... :P

Loppuviikosta Rokki pääsi Selina-tervun kanssa metsään rymyämään, eikä selkä onneksi tästäkään alkanut oireilla, vaikka tapaamisesta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut ;) Selina piti Rokkia aika hyvin kurissa ja nuhteessa, vaikka toinen yritti koko ajan könytä selkään tai nuuski vaan sen p**settä, jos olivat yhtään paikallaan, vaikka kyseessä on leikattu narttu.. S kysykin multa, että eikö yhtään ärsytä, kun se on tollanen ja miksen leikkauta sitä.. No, jossain vaiheessahan olin jo melkein päättänyt, että pallit lähtee, mut on se ne saanut vielä toistaseksi pitää :D Mut kyllähän totuus on, että elämä sen kanssa olisi luultavasti sata kertaa helpompaa, jos sen leikkauttaisi. Sillä on kuitenkin NIIN kova sukupuolivietti, että se ihan oikeasti jossain määrin haittaa elämää ja treenaamista. No, se ei tällä hetkellä ole ajankohtainen asia, mutta varmaan jossain vaiheessa.. Tai lähinnä olisi kiva päästä vielä pari kertaa näyttelyissä käymään, sehän se ainoa asia oikeastaan on, mihin ne meillä vaikuttaa.