tiistai 8. tammikuuta 2013

Viikonlopun tokoilut

Lauantain tokokurssi:

Alkuun seuraamista, näytin A:lle miten ollaan tehty ja sitten tehtiin hänen ohjeiden mukaan. Tehtiin eri mittaisia pätkiä, parista kolmesta askeleesta lähes hallin mittaan (kauhea miten nopeasti sitä unohtaa mitä on tehnyt!). Myös käännöksiä tehtiin molempiin suuntiin, nämä sujui jo aika hyvin. Aina koiran "unohtaessa" homman, tehdään täyskäännös ja koiran pitää korjata itse paikkansa. Sain muutenkin vähän noottia, että autan koiraa liikaa, sen pitäisi jo itse tietää mitä siltä halutaan, etenkin perusasentoon tulossa, jossa OIKEA paikka pitää nyt saada vahvaksi. Tällä hetkellä R tulee kyllä tosi tiiviisti, suorastaan nojaamaan muhun, mutta se on himpun verran edessä ja vinossa, joten asentoa suoremmaksi. Näitä perusasentoon tuloja tehtiin siis vielä erikseen, mm. siten, että astuin koiran sivulta pari askelta eteen oikealle, eli vähän vinoon koiraan nähden ja sen piti siitä hakeutua oikeaan paikkaan. Nämä toimi vaihtelevalla menestyksellä, alkuun koira taisi olla vähän ihmeissään, mutta paransi huomattavasti loppua kohden.

Toisella kierroksella katsottiin jäävät eli maahanmenoa ja seisomista. Tehtiin ensimmäistä kertaa näitä alsuta loppuun käskytettyinä, mutta R ei ottanut yhtään häiriötä. Ensin palkka heti maahanmenosta, muutaman toiston jälkeen koko "setti" ja palkka vasta kun olin takaisin koiran sivulla. Meni ihan kivasti, mutta edelleen se jää aika vinoon. A ei puuttunut tähän, vaan enemmänkin antoi ohjeita meikäläisen liikkumiselle..
Seisominen ei sujunut ihan yhtä hyvin, koira tarjosi maahanmenoa, joten tehtiin ensin ilman seuraamista. Näin toimi, mutta taas sivulta meni maahan, tämä johtui kuulemma siitä, että käännyin katsomaan koiraa, jolloin katse "painoi" sen maahan. Alkoi sujumaan, kun painelin vain eteenpäin ja A kertoi jos koira teki väärin. Näitä pitäisi siis treenailla enemmän kaverin kanssa..
Loppuun tehtiin luoksetulo, jossa koira paineli melkein mun ohi, kun ei älynnyt jarruttaa ja tätä ainakin  katsotaan ensi kerralla..

Sunnuntai:

Sunnuntaina oltiin kolmen hengen porukalla "kentällä". Aika pika treenit tuli, kun kaikilla jäätyi sormet samantien :)
Me tehtiin noutoa. Koiralla ei pylly pysynyt maassa ekalla heitolla, joten seuraavan heitin lähemmäs ja S kävi heittämässä kapulaa pidemmälle. Nyt pysyi ja toi tosi innokkaasti, palkka lelulla ilman luovutusta. Luovutuksia tehtiin erikseen, tässä mietittiin taas miten sen saisi tulemaan kerralla oikeaan paikkaan, eikä mun tarttis aina korjailla sen kohtaa. Oikeaa paikkaa täytyy kai vain vahvistaa ja vahvistaa ja jos jää liian kauas "höpö höpö" -kommentti ja itse astuu pari askelta taas taaemmas ja uudestaan "tuo". Ettei se mene aina siihen, että koira tuo puolen metrin päähän, samat houkuttelut käsiavuilla jne.. En tiedä.

Tokalla kerralla haukutin lelulla ja tehtiin seuraamista lelupalkalla erilaisin variaatioin, mm. niin, että S piti koiraa, mä hetsasin lelulla, lähdin kävelemään, "seuraa" parin askeleen jälkeen ja samalla koira irti. Tuli vauhdikkaasti, mutta meni jopa vähän ohi, ja jotenkin hukkui, oli hajuja ym.eikä keskittynyt.

Voi kettu! Muutenkin meni alkuun taas hirveästi aikaa koiran herättelyyn, kun oltiin uudessa paikassa, että se on ärsyttävää.. Tätä ihan tosissaan pohdittiin S:n kanssa, että minkä sille keksisi. Sillä on aina kentälle tullessa 101 muuta asiaa mielessä ja sen pitää kokoajan olla perillä kaikesta, hankala saada sitä ikinä ihan 110% keskittymään siihen itse tekemiseen. Sen tekeminenhän on ihan mahtavaa ja upean näköistä siinä vaiheessa, kun se siihen keskittyy. Mietittiin että se varmaan pitäisi nostaa niin kovaan vireeseen ja saada niin hulluksi jostain lelusta, että se ei enää oikeasti tajuaisi yhtään mitään muuta :D S ehdotti mm. sitä, että auton luukku auki, koira jää autoon ja hetsaa lelulla sen "tappiin" asti ja sitten vasta vapauttaa ulos autosta ja suoraan seuraaminen tms. mistä se vasta saa palkan. Jotain tällaista varmaan pitää kokeilla.. Oli myös puhetta, että kesällä voitaisiin mennä tänne. Johannalta hakemaan ideoita meidän hieman haasteellisille piskeille, S:lla kun on omat ongelmansa nuorimman koiransa kanssa. Olen kerran ollut mukana kuunteluoppilaana yhdellä Johannan pitämällä kurssilla ja paljon hyviä vinkkejä sieltäkin lähti mukaan, joten olisi kyllä kiva päästä joskus saamaan henkilökohtaista oppia myös. 

Välillä kateellisena seuraan treenikavereita, joilla on pentuja jotka niin kuuliaisesti ja kiltisti keskittyy vain ja ainoastaan siihen mammaan, että tulee mietittyä pitäiskö hommata itsekin tollanen ja aloittaa homma alusta, vaikka joku labbis tai vastaava (vitsi vitsi) ;) Kun R oli jo silloin pentuna aika itsenäinen, en minä ole missään vaiheessa ollut sille se tärkein asia kentällä ollessa. Ja varmaan aloittelijana en tähän ole osannut heti alkuunsa tarpeeksi edes puuttua. Mutta toisaalta, oisko se sitten liian helppoa, jos koira olisi sellainen "helppo", oppiiko siinä itse hirveästi mitään? Pienen pohdinnan jälkeen tulen kuitenkin aina siihen lopputulokseen, että haasteita pitää olla ja niistähän sitä oppia sitten tulee itsellekin, eipä ainakaan tule mentyä sieltä mistä aita on matalin ;) Ehkä ne mahdolliset tulevat saavutukset tuntuu myös sitä paremmilta, mitä enemmän niiden eteen on joutunut paiskimaan töitä ja ratkomaan ongelmia, hope so :D  
Tällainen vuodatus tällä kertaa..

2 kommenttia:

  1. Jotkut pennut voi olla kadehdittavan keskittyneitä ohjaajaan, mutta mä aina ajattelen että kyllä se siitä vielä toiseksi muuttuu vaikka 6kk:n päästä, usein oon ollut oikeassa! :D Onhan toki niitäkin jotka on aina vaan ohjaajan perään mutta omat ongelmansa sellaisenkin koulutuksessa on, sitten ne usein tulkitsee vähän liikaakin ohjaajan mielialoja tai jotain muuta sellaista. Jokaisella on varmasti omat ongelmansa, joillakin vähän useampi kuin toisilla ja ne vaihteleekin iän/koulutustason mukaan. Eiks tää koirankoulutus oo vähän sellaista kriisistä kriisiin kulkemista ;D

    VastaaPoista
  2. Joo, niin mäkin ajattelen, et eiköhän se "totuus" paljastu sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun ne pennut alkaa itsenäistymään :P Ja niinhän se on, että joka koiran kanssa on kuitenkin aina ne omat ongelmansa. Ja todellakin on kriisistä kriisiin kulkemista, aina on jotakin pähkäiltävää, mutta onneks tää ei ole niin vakavaa kuitenkaan ;)

    VastaaPoista