Syksyn kuulumisia

Täällä ollaan eletty niin normi arkea ettei paljon kertomista ole kyllä ollut :) Tuntuu ettei olla käyty yhtään missään eikä tehty yhtään mitään, tosin ihan hyvää on tehnyt tällainen tavallinen oleminenkin.

Rokin kanssa ollaan panostettu ihan perus arkitottelevaisuuteen yms. Pientä aivojumppaa on toki tehty, opeteltu mm. sulkemaan kaapin ovia jne. Tällaisten treenailukin on ihan kivaa vaihtelua, tosin jollakulla meinaa sitä intoa ja tekemisen meininkiä olla sitten näissä tarjonnan kauttaa treenattavissa asioissa niin paljon, että meinaa koko homma mennä ihan säätämiseksi - ja mulla hermot.. :D Rokki kun ehtii tehdä noin kymmenen eri juttua murisemisesta tavaroiden heittelyyn ennenkuin minä ehdin sitä palkata siitä oikeasta jutusta, joka tapahtui jossain siellä kaiken säätämisen keskellä. No, ainakin itsellä kasvaa kärsivällisyys jos ei muuta..

Vihdoin tein myös päätöksen kastroinnista, monen vuoden arpomisen jälkeen. Suurin "este" tälle asialle on ollut näyttelyt, mutta nyt kun vain päätin ettei näyttelyihin enää mennä, niin mitään varsinaista syytä olla kastroimattakaan ei enää ollut. Toivon todella, että se edes hippusen rauhoittaa etenkin ihan arkilenkkeilyä, kun kierrokset ei nousisi ainakaan tyttöjen hajuista ja välillä ihan mahdoton merkkailukin vähenisi. Jospa myös se iso ego muita uroksia kohtaan vähän tasoittuisi. Ja ehkäpä siitä on apua myös ihan treenikentälle, toivon mukaan ainakin! Tietysti vähän pelottaa, jos koira muuttuu ihan "laamaksi" tämän myötä, mutta en jotenkin usko, että se tämän vauhtihirmun kanssa on mahdollista :D

Kastrointi on joulukuun alkupuolella. Toivottavasti R toipuu leikkauksesta pian, luulisi kyllä, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään valtava operaatio. Treenitavoitteena on tällä hetkellä osallistua tammikuussa meidän seuran möllitokoihin, toki sinne mennään sen mukaan miten leikkauksesta toivutaan.

Kamerakaan ei ole päässyt aikoihin ulkoilemaan, joten kuvat syyskuun mökkireissulta.

Mennyttä ja tulevaa

Heh, aika samanlaiset fiilikset kuin edellisessä postauksessa - kadotettu motivaatio, ainakin blogin päivityksen osalta :D No, eipä nyt kauheasti ole mitään kirjoitettavaakaan ollut, ollaan aika lailla lomalla oltu treenailun osalta koko heinäkuu. Eiköhän sitä tässä arkeen palatessa taas vähän aktivoiduta. Olen kyllä miettinyt blogin kohtaloa ainakin tällä hetkellä, kun ei oikeasti tavoitteellisesti treenata (ainahan joitain tavoitteita on), mutta ehkä annan blogin nyt olla täällä ja päivittelen silloin tällöin, kun päiviteltävää sattuu ilmaantumaan.

Treenikavereitten kanssa ollaan niitä meidän tavoitteita pohdittu tottiksen osalta ja tällä hetkellä tavoitteena on saada seuruu ja paikkamakuu ns. kisakoekuntoon - vaikka ikäpäivänä ei sinne kokeisiin uskallettaisikaan mennä! ;) Mutta en ota asiasta mitään stressiä tai aikatauluta sitä, milloin pitäisi olla "valmista", tehdään vain niin kuin hyvältä tuntuu. Jälkeä koitetaan myös treenailla aina kun ehditään.

************

Nyt helteillä on koiran liikuttelut jääneet aika minimiin ja ollaankin keskitytty uimiseen. Ja huomaa kyllä koirastakin ettei sitä tunnu haittaavan, tuntuu kuumuus siltäkin vievän voimat. Toivottavasti kelit vähän edes viilenisivät niin jaksaisi jotain tehdäkin. Mukava lähteä maanantaina taas töihin, kun lupaavat oikein superhellettä :S

Lomalla tehtiin mun ja Rokin ensimmäinen Lapin reissu ja oltiin neljä yötä Inarissa ja tykättiin! :) Sielläkin sattui olemaan juuri hellekelit, joten patikointi jäi vähän vähemmäksi mitä kuviteltiin. Kolmena päivänä käytiin heti aamusta muutaman tunnin reissut heittämässä ja loppupäivät menikin sitten aika lailla löhöillessä. Mökki oli onneksi ihan järven rannassa, joten koira pääsi uimaan aina tarpeen tullen. Hyvin Rokkikin jaksoi 11 tunnin ajomatkat mennen tullen ja nukkui suurimmaksi osaksi, tietysti koiran takia tuli pysähdeltyä vähän useammin.

Tässä muutamia kuvatuksia reissulta:

UKK-puistossa kanjonin reunalla

Lemmenjoen kansallispuistossa kohdattiin kapealla harjulla ensimmänen poro "face to face"

Sattui olemaan vielä iso uros, joka onneksi lähti kuitenkin karkuun :D

Otsamotunturilla kapustarinta ei tainnut arvostaa meidän vierailua reviirilleen

Mökkivahti

Poroja pyöri ihan joka paikassa :)

Kadotettu motivaatio

Hups, ompas edellisestä postauksesta jo aikaa! Ei ole jotenkin yhtään inspistä/muka aikaa löytynyt kirjoitella mitään. Jotenkin ollut motivaatio taas hakusessa, vaikka jotain pientä ollaankin treenailtu. Ja jälleen kerran on pohdinnan alla ollut tavoitteet ja treenaaminen Rokin kanssa ylipäänsä.. Kokoajan tulee vain enemmän sellainen olo, että ei ole mahdollista/mulla osaamista saada tota koiraa ikinä sellaiseen tilaan, että uskaltaisin sen kanssa mihinkään kokeeseen mennä. Kun siihen ei vain voi luottaa 110% ettei se kävisi kenenkään päälle, ja kuten varmaan olen ennenkin kirjoittanut, luotto koiraan pitää olla vähintään tuota luokkaa, että kokeeseen voisin hyvillä mielin mennä. Se on nyt taas pari kertaa saanut tilaisuuden yrittää (onneksi vain yrittää!) käydä toisen päälle, ja tämä tapahtuu aivan täysin varoittamatta ja ilman, että toinen sitä mitenkään ainakaan näkyvästi provosoi. Ärsyttää itteä niin paljon, että tekee taas mieli heittää hanskat tiskiin ja jättää se vain ja ainoastaan ihan kotihömppäkoiraksi, se kun on kuitenkin tuollainen hassu hömppä :D Ja myös pallien poisto on käynyt jälleen mielessä, vaikka ei sekään mikään ongelman poistaja tietenkään ole. Jotenkin olisi niin kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kaikki hommat. No, saa nähä ilmestyykö motivaatio taas jostain..

Tänään oltiin kuitenkin esineruututreeneissä, kun "koeajettiin" meidän yhdistyksen ensi viikonlopun jälkikisojen ruutu. Mehän ei olla aikoihin tehty muuta kuin omia ruututreenejä, ja viime treeneistäkin on jo aikaa, joten muiden koirien hajut oli kunnon häiriö. Eka esine siten, että appari kävi näyttämässä, jotta varmaan hoksaa mistä kyse. Lähti hyvin ja toi esineen heti. Kokeiltiin vielä toinen esine ilman apuja. Lähti hyvin, mutta selvästi haisteli kaikkea muuta ja kutsuin luokse. Uusi lähetys ja sama homma. Mä en nyt suoraan sanottuna muista kävikö joku tässä välin näyttämässä esinettä vai löysikö sen kyllä itse, mutta jätti ja lähti muille hajuille. Meni lopulta tosi säätämiseksi ja kun koira löysi esineen, minä kiljaisin "tuo", vaikka mun piti olla hiljaa ja silloinhan se tiputti esineen ja pinkoi vaan mun luokse palkan toivossa. Mä tätä jollekin selitin, että en voi kauheasti kehua tai mitään, koska tiputtaa sen, mutta muut oli sitä mieltä, että kannattaa sanoa käsky, joten aloin sekoilemaan ja sanoin sen sitten kuitenkin. No, saatiin esine lopulta perille.

Jonkun mielestä koira paineistuu, koska pudottaa esineen, mutta en ehkä olis samaa mieltä? Musta sille vain tulee niin palkka mieleen sillä hetkellä, että esineet saa jäädä, koska luoksee täyttä päätä mun luokse ja esine vain "unohtuu". Se kuitenkin hakee mun mielestä ainakin tosi hyvin ja vauhdilla ja tuokin vauhdilla luokse. Suurin häiriö on muitten hajut, koska niitä ei olla todellakaan paljoa treenattu. Ja samapa tuo miten menee, kunhan koiralla on kivaa, ei jaksa ressata ;)

Kuulemma Clin Eastwoodin näköä??

Uinnin jälkeinen ketunhäntä

Pentuetapaaminen

Lauantaina oltiin Rokin kanssa Sonjan luona Lapualla Rokin ja Zusjen pentujen sukutapaamisessa. Oli ihan huippua nähdä pentuja vihdoin, viime kerrasta olikin tasan vuosi aikaa, silloin 3.5.13. ne olivat vielä tällaisia pötkylöitä: <3

Viidestä pennusta paikalla oli kolme: Mai, Kira ja Vilma. Lisäksi mukana oli CarMa ja yksi sen pennuista, Kirsikka sekä vääränrotuisia edustamassa beuceron. Olisi tietysti ollut tosi kiva nähdä myös Marlaa ja Ainoakin, mutta ehkä joskus muulloin sitten.
Pennut olivat kaikki ihan mahtavia tyyppejä, hyvin paljon niistä löytyi Rokkia, mutta tietysti myös Zusjea :) Mai ja Kira ovat samantyyppisiä vauhdikkaita tyyppejä, kuten Rokkikin, Mailla tosin päällä olevat juoksut olivat sekoittaneet koko pienen koiran ja se oli kuin jotain rauhoittavia saanut :D :D Vilma taas on ehkä vähän vähemmän häslä tyyppi ja se keskittyi treeneissäkin aivan loistavasti hommiin, mitä nyt yleisöä olisi pitänyt päästä pussaamaan aina välillä ;) Kaikki kolme olivat myös perineet Rokilta lupsuttelu taidon: :D

Vilman lupsutus

Mai

Kira

Kouluttajana paikalla oli Tanja Mäennenä. Lauantai aamu aloitettiin operantin kouluttamisen teorialla ja tämän jälkeen siirryttiin kentälle treenaamaan. Ja olihan mahtava kenttä; hillittömän kokoinen tasainen nurmikenttä, ei meilläpäin vain tuollaisia ole :D Päivään mahtui niin auringonpaistetta kuin räntäkuurojakin, mutta se ei menoa haitannut.

CarMa

CarMan pentu (jonka nimeä en nyt saa päähän millään! :D)

Meidän aiheina olivat paikkamakuu ja jälkikepit. Ensimmäisellä kierroksella paikkamakuuta. Heti alkuun ilmeni ihan uusi ongelma, kun palkkaa taskusta kaivaessa R pomppasi ylös. Tätä sitten muistuteltiin pitkin matkaa siten, että aina kun koira meinasi nousta kohti makupalaa, nami vedettiin pois ja koiran piti odottaa nätisti maassa. Alussa taisi olla kierroksia vähän liikaa monen tunnin autossa istumisen jälkeen, eikä tämän takia malttia maassa pysymiseen tässä kohtaa meinannut löytyä. Toisaalta ollaan tehty paljon jäävejä nopealla tahdilla, jossa palkka on lentänyt nopeasta maahanmenosta ja vapautus tullut samalla. Paikallaoloa sitten vahvistettiin palkkaamalla aina katsekontaktista, vaikka ympärillä oli häiriötä. Wubban heiluttelu taisi olla pahin häiriö, jolloin ei olisi malttanu olla maassa :)

Zusje

Tässä, kun on nyt aloitettu seuraaminen alusta, niin aloitettiin myös jälki alkutekijöistään :D Keppien opetus on jotenkin vain jäänyt, ehkä siksi, että en oikein ole tiennyt miten niitä olisi järkevin opettaa ja toisaalta, eipä niitä kisatavoitteitakaan nyt kauheasti ole ollut, niin se on vain jäänyt. Ja itse jäljestys.. se nyt on melkoista kaahottamista, etenkin metsässä ja välillä tuntuu, että se on pelkkää makupalojen etsintää, se itse jälki on vähän sivuseikka. Joten nyt aloitettiin jäljen opetus operantisti Tanjan opeilla. Ja koko homma lähtee niiden keppien opetuksesta.

Alkuun peruuttelin, pysähdyin ja pyysin koiraa maahan, sitten koiran piti hoksata itse mennä maahan pelkästä pydähdyksestä. Kun tämä sujui, keppi heitettiin koiran eteen sen mentyä maahan, hetken päästä juuri ennen kuin se meni maahan ja lopulta koiran piti älytä mennä kepin nähtyään maahan. Rokki tajusi aika nopsaan jutun juonen (Tanjan mukaan päästiin pidemmälle kuin jotkut 5 viikon jälkikurssilaiset, uskoskohan tuota :D), helposti tarjosi keppiä suussaan mulle, mutta meni lisäksi maahan, kun palkkaa ei tullutkaan. Hetken päästä hommaa muutettiin niin, että keppi oli mun sivulla tms. ja lopulta koiran mentyä maahan, sille jätettiin makupaloja syötäväksi ja sillä aikaa keppiä siirrettiin vähän matkan päähän koiran eteen ja sen piti ilmaista se uudestaan jne. Ilmaisun sujuessa hyvin, kepit siirretään valmiiksi nurmikolle ja jälki tallataan huolellisesti keppien väliin, vaikka kepit ovat koiralle selvästi näkyvillä. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään tai viedään pidempään kasvustoon, josta kepit eivät erotu ja vasta tämän jälkeen koko homma siirretään metsään. Saa nähdä jäädäänkö me junnaamaan tähän pelkkään ilmaisukohtaan, kun pitää selvitä omin avuin ;) toivottavasti ei.

Treenailut Lapualla olisivat jatkuneet vielä sunnuntainakin, mutta valitettavasti me ei ehditty jäämään paikalle koko viikonlopuksi. Ehkä ensi kerralla sitten. Su iltana ehdittiin kuitenkin omiin treeneihin kentälle, jossa tehtiin pelkästään lauantainakin tehtyjä juttuja. Melkoisessa lumimyräkässä aloitettiin treenit, mutta onneksi sade lakkasi melko pian. Me kun asutaan mäjellä niin täällä sitä lunta tulikin sitten vähän enemmän, lähemmäs 10cm eikä tuo ole vieläkään näin ma iltapäivänä sulanut pois! 10km päässä "mäen alla" ei lumesta aamulla ollut enää tietoakaan..

Alkaa jo riittämään