Kadotettu motivaatio

Hups, ompas edellisestä postauksesta jo aikaa! Ei ole jotenkin yhtään inspistä/muka aikaa löytynyt kirjoitella mitään. Jotenkin ollut motivaatio taas hakusessa, vaikka jotain pientä ollaankin treenailtu. Ja jälleen kerran on pohdinnan alla ollut tavoitteet ja treenaaminen Rokin kanssa ylipäänsä.. Kokoajan tulee vain enemmän sellainen olo, että ei ole mahdollista/mulla osaamista saada tota koiraa ikinä sellaiseen tilaan, että uskaltaisin sen kanssa mihinkään kokeeseen mennä. Kun siihen ei vain voi luottaa 110% ettei se kävisi kenenkään päälle, ja kuten varmaan olen ennenkin kirjoittanut, luotto koiraan pitää olla vähintään tuota luokkaa, että kokeeseen voisin hyvillä mielin mennä. Se on nyt taas pari kertaa saanut tilaisuuden yrittää (onneksi vain yrittää!) käydä toisen päälle, ja tämä tapahtuu aivan täysin varoittamatta ja ilman, että toinen sitä mitenkään ainakaan näkyvästi provosoi. Ärsyttää itteä niin paljon, että tekee taas mieli heittää hanskat tiskiin ja jättää se vain ja ainoastaan ihan kotihömppäkoiraksi, se kun on kuitenkin tuollainen hassu hömppä :D Ja myös pallien poisto on käynyt jälleen mielessä, vaikka ei sekään mikään ongelman poistaja tietenkään ole. Jotenkin olisi niin kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kaikki hommat. No, saa nähä ilmestyykö motivaatio taas jostain..

Tänään oltiin kuitenkin esineruututreeneissä, kun "koeajettiin" meidän yhdistyksen ensi viikonlopun jälkikisojen ruutu. Mehän ei olla aikoihin tehty muuta kuin omia ruututreenejä, ja viime treeneistäkin on jo aikaa, joten muiden koirien hajut oli kunnon häiriö. Eka esine siten, että appari kävi näyttämässä, jotta varmaan hoksaa mistä kyse. Lähti hyvin ja toi esineen heti. Kokeiltiin vielä toinen esine ilman apuja. Lähti hyvin, mutta selvästi haisteli kaikkea muuta ja kutsuin luokse. Uusi lähetys ja sama homma. Mä en nyt suoraan sanottuna muista kävikö joku tässä välin näyttämässä esinettä vai löysikö sen kyllä itse, mutta jätti ja lähti muille hajuille. Meni lopulta tosi säätämiseksi ja kun koira löysi esineen, minä kiljaisin "tuo", vaikka mun piti olla hiljaa ja silloinhan se tiputti esineen ja pinkoi vaan mun luokse palkan toivossa. Mä tätä jollekin selitin, että en voi kauheasti kehua tai mitään, koska tiputtaa sen, mutta muut oli sitä mieltä, että kannattaa sanoa käsky, joten aloin sekoilemaan ja sanoin sen sitten kuitenkin. No, saatiin esine lopulta perille.

Jonkun mielestä koira paineistuu, koska pudottaa esineen, mutta en ehkä olis samaa mieltä? Musta sille vain tulee niin palkka mieleen sillä hetkellä, että esineet saa jäädä, koska luoksee täyttä päätä mun luokse ja esine vain "unohtuu". Se kuitenkin hakee mun mielestä ainakin tosi hyvin ja vauhdilla ja tuokin vauhdilla luokse. Suurin häiriö on muitten hajut, koska niitä ei olla todellakaan paljoa treenattu. Ja samapa tuo miten menee, kunhan koiralla on kivaa, ei jaksa ressata ;)

Kuulemma Clin Eastwoodin näköä??

Uinnin jälkeinen ketunhäntä

Pentuetapaaminen

Lauantaina oltiin Rokin kanssa Sonjan luona Lapualla Rokin ja Zusjen pentujen sukutapaamisessa. Oli ihan huippua nähdä pentuja vihdoin, viime kerrasta olikin tasan vuosi aikaa, silloin 3.5.13. ne olivat vielä tällaisia pötkylöitä: <3

Viidestä pennusta paikalla oli kolme: Mai, Kira ja Vilma. Lisäksi mukana oli CarMa ja yksi sen pennuista, Kirsikka sekä vääränrotuisia edustamassa beuceron. Olisi tietysti ollut tosi kiva nähdä myös Marlaa ja Ainoakin, mutta ehkä joskus muulloin sitten.
Pennut olivat kaikki ihan mahtavia tyyppejä, hyvin paljon niistä löytyi Rokkia, mutta tietysti myös Zusjea :) Mai ja Kira ovat samantyyppisiä vauhdikkaita tyyppejä, kuten Rokkikin, Mailla tosin päällä olevat juoksut olivat sekoittaneet koko pienen koiran ja se oli kuin jotain rauhoittavia saanut :D :D Vilma taas on ehkä vähän vähemmän häslä tyyppi ja se keskittyi treeneissäkin aivan loistavasti hommiin, mitä nyt yleisöä olisi pitänyt päästä pussaamaan aina välillä ;) Kaikki kolme olivat myös perineet Rokilta lupsuttelu taidon: :D

Vilman lupsutus

Mai

Kira

Kouluttajana paikalla oli Tanja Mäennenä. Lauantai aamu aloitettiin operantin kouluttamisen teorialla ja tämän jälkeen siirryttiin kentälle treenaamaan. Ja olihan mahtava kenttä; hillittömän kokoinen tasainen nurmikenttä, ei meilläpäin vain tuollaisia ole :D Päivään mahtui niin auringonpaistetta kuin räntäkuurojakin, mutta se ei menoa haitannut.

CarMa

CarMan pentu (jonka nimeä en nyt saa päähän millään! :D)

Meidän aiheina olivat paikkamakuu ja jälkikepit. Ensimmäisellä kierroksella paikkamakuuta. Heti alkuun ilmeni ihan uusi ongelma, kun palkkaa taskusta kaivaessa R pomppasi ylös. Tätä sitten muistuteltiin pitkin matkaa siten, että aina kun koira meinasi nousta kohti makupalaa, nami vedettiin pois ja koiran piti odottaa nätisti maassa. Alussa taisi olla kierroksia vähän liikaa monen tunnin autossa istumisen jälkeen, eikä tämän takia malttia maassa pysymiseen tässä kohtaa meinannut löytyä. Toisaalta ollaan tehty paljon jäävejä nopealla tahdilla, jossa palkka on lentänyt nopeasta maahanmenosta ja vapautus tullut samalla. Paikallaoloa sitten vahvistettiin palkkaamalla aina katsekontaktista, vaikka ympärillä oli häiriötä. Wubban heiluttelu taisi olla pahin häiriö, jolloin ei olisi malttanu olla maassa :)

Zusje

Tässä, kun on nyt aloitettu seuraaminen alusta, niin aloitettiin myös jälki alkutekijöistään :D Keppien opetus on jotenkin vain jäänyt, ehkä siksi, että en oikein ole tiennyt miten niitä olisi järkevin opettaa ja toisaalta, eipä niitä kisatavoitteitakaan nyt kauheasti ole ollut, niin se on vain jäänyt. Ja itse jäljestys.. se nyt on melkoista kaahottamista, etenkin metsässä ja välillä tuntuu, että se on pelkkää makupalojen etsintää, se itse jälki on vähän sivuseikka. Joten nyt aloitettiin jäljen opetus operantisti Tanjan opeilla. Ja koko homma lähtee niiden keppien opetuksesta.

Alkuun peruuttelin, pysähdyin ja pyysin koiraa maahan, sitten koiran piti hoksata itse mennä maahan pelkästä pydähdyksestä. Kun tämä sujui, keppi heitettiin koiran eteen sen mentyä maahan, hetken päästä juuri ennen kuin se meni maahan ja lopulta koiran piti älytä mennä kepin nähtyään maahan. Rokki tajusi aika nopsaan jutun juonen (Tanjan mukaan päästiin pidemmälle kuin jotkut 5 viikon jälkikurssilaiset, uskoskohan tuota :D), helposti tarjosi keppiä suussaan mulle, mutta meni lisäksi maahan, kun palkkaa ei tullutkaan. Hetken päästä hommaa muutettiin niin, että keppi oli mun sivulla tms. ja lopulta koiran mentyä maahan, sille jätettiin makupaloja syötäväksi ja sillä aikaa keppiä siirrettiin vähän matkan päähän koiran eteen ja sen piti ilmaista se uudestaan jne. Ilmaisun sujuessa hyvin, kepit siirretään valmiiksi nurmikolle ja jälki tallataan huolellisesti keppien väliin, vaikka kepit ovat koiralle selvästi näkyvillä. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään tai viedään pidempään kasvustoon, josta kepit eivät erotu ja vasta tämän jälkeen koko homma siirretään metsään. Saa nähdä jäädäänkö me junnaamaan tähän pelkkään ilmaisukohtaan, kun pitää selvitä omin avuin ;) toivottavasti ei.

Treenailut Lapualla olisivat jatkuneet vielä sunnuntainakin, mutta valitettavasti me ei ehditty jäämään paikalle koko viikonlopuksi. Ehkä ensi kerralla sitten. Su iltana ehdittiin kuitenkin omiin treeneihin kentälle, jossa tehtiin pelkästään lauantainakin tehtyjä juttuja. Melkoisessa lumimyräkässä aloitettiin treenit, mutta onneksi sade lakkasi melko pian. Me kun asutaan mäjellä niin täällä sitä lunta tulikin sitten vähän enemmän, lähemmäs 10cm eikä tuo ole vieläkään näin ma iltapäivänä sulanut pois! 10km päässä "mäen alla" ei lumesta aamulla ollut enää tietoakaan..

Alkaa jo riittämään 

Viimeiset ohjatut tokot

Tänään oli ainakin kevään osalta viimeinen Annan tokokurssi, toivottavasti syksyllä jatkuu!
Ensimmäiseksi paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä pysyi kuin pysyikin paikallaan, kun sanoin vielä istu -käskyn juuri ennen kuin A oli kohdalla. Rokki oli reunassa, A hihnan päässä, oikealla porokoiranarttu. Juuri, kun "liikkuri" kysyi onko valmista, tuli meidän toiselle puolelle vähän myöhässä vesikoira, joka jäi kuitenkin melko kauas meistä. R meni taas maahan aika vinoon (tähän pitäisi nyt alkaa puuttumaan ja treenata erikseen suoraa!), vähän meinasi haistella ja taisi kerran piippailla porokoiran suuntaan. Oltiin jo hyvän aikaa oltu maassa, kun vesikoira aivan täysin yllättäen hyökkää täydellä rähinällä päin Rokkia, joka tottakai hyökkää heti vastaan - onneksi oli kiinni! eikä vesikoirakaan päälle asti tule. Samassa rytäkässä porokoirakin nousee sillai et "jahas, täälläkö olisi tappelu menossa", mutta ei sekään onneksi ala kummemmin rähinöimään. Kaikki saavat koiransa heti hallintaan ja tilanne on nopeasti ohi ja koirat palautetaan maahan. Ennen liikkeen loppua vesikoira ehtii vielä kerran paikaltaan räkyttää aivan täysiä (sillä on uskomattoman kova ja "hyökkäävä" ääni ylipäänsä kaikkia näkyvillä olevia koiria kohtaan), jolloin R tietysti pomppaa heti pystyyn, luullen uuden hyökkäyksen olevan tulossa. Jälleen rauhoittuu kuitenkin nopeasti uudestaan maahan ja liike saadaan lopulta vietyä loppuun. Harmi, että tällanen pääsi tapahtumaan, mutta toisaalta hyvä, että tapahtui "hallitusti" eli mitään tappelua ei oikeasti syntynyt tms. Toivottavasti ei kuitenkaan oteta nyt mitään takapakkia paikkamakuun kanssa, mun suurin pelkohan juuri esim. kokeissa olisi, että toinen koira nousee ja tulee luokse tms. Rokki kun ei kestä yhtään minkäänlaista provosointia - varsinkaan uroksilta. Vesikoira onneksi oli nuori narttu ja R taisi olla enemmän kiinnostunut kuin "tappomeinigillä" sen suhteen.

Ekalla omalla kierroksella jäävät. Liikkeestä maahan "täydellinen" suoritus, ehkä hitusen suorempaan olisi koira saanut tippua, mutta muuten priima :) Seisominen sitten taas oli mitä sattuun. Pysähtyi kyllä tosi hyvin, mutta otti kai häiriötä, kun Anna liikkui vierellä ja lähti tulemaan mun perään. Näitä hinkattiin pariinkin otteeseen, mutta ei malttanut pysyä paikallaan vaikka pysähtyi tosi hyvin. Tehtiin sitten niin, että laitoin koiran vain seisomaan ja A liikkui sen ympärillä eikä Rokki tietysti saanut paikaltaan liikkua ilman lupaa. Meinasi olla vaikeaa, mutta saatiin pari onnistunuttakin suoritusta. Lopuksi pelkkiä toppeja peruutellen. Sotki tosi pahasti peruuttamisliikkeeseen, mitä ollaan samaan tyyliin treenattu viimeksi, eikä seisomisista meinannut tulla mitään, kun yksi tarjosi peruuttelua. Pieni koira oli ihan sekaisin :D Täytyy nyt ottaa taas tehokuuri paikalla seisomista siis.

Toisella vuorolla harjoiteltiin meidän uutta seuraamisliikettä. Ollaan itsekseen tähän asti lähinnä treenattu kuonolla käden kosketusta, mutta ei olla yhdistetty sitä varsinaiseen seuraamiseen, koska halusin, että joku viisaampi on katsomassa ettei ryssitä tätäkin heti alkuunsa. Idea on siis se, että liki -käskyllä koira koskettaa kättä ja tästä palkka. Tätä yhdistetään liikeeseen, aluksi tietysti parilla askeleella ja pikkuhiljaa matkaa lisäten, kuitenkin niin, että koira pysyy tiukasti mukana. Mulla oli ongelmia pitää käsi rentona alhaalla ja samalla niin, ettei se käännä koiraa liikaa auki. Myös palkan paikka pitää miettiä uudestaan siinä vaiheessa, kun tämä käsikosketus on saatu "myytyä" koiralle. Nyt palkkasin oikealla kädellä, koska näin nami tulee nopeasti. Ehkä paras paikka nameille on vasen tasku ja sieltä vasemmalla kädellä palkkaus. Jännä nähdä mitä tästä tulee :)

Jäljellä

Viikonloppu oltiin reissussa ja E oli meillä kissa & koiravahtina, joten treenit jäi taas välistä. Maanantaina sain kuitenkin aikaiseksi tehtyä ekan jäljen aikoihin. Pituutta jäljellä oli joku 150m ja kaartoi hieman oikealle, nameja harvakseltaan, ehkä joka kymmenennellä askeleella.

Alku meinasi olla sähläystä, koira ei heti hoksannut mikä jutun juoni on, kun töihin piti alkaa suoraan lenkin jälkeen. T siis kävi koiran kanssa kävelemässä sillä aikaa kun tein jäljen, normaalisti koira on odotellut autossa tms. Vauhtiin kun pääsi niin sitä vauhtia myös oli aika lailla, piti vähän jo jarrutella, kun mentiin höyryveturin lailla eteenpäin. Jossain puolen välin paikkeilla jälki meni metsäkoneuran poikki ja tässä koiralla jostain syystä katkesi ajatus, alkoi haahuilemaan vähän ympäriinsä. Seisoin paikallani ja odottelin josko jatkaisi itse hommia, mutta oli kyllä pakko ärjäistä, kun alkoi vain kinttua nostamaan kun ei enää muutakaan keksinyt. Tämän jälkeen näytin vähän kädellä suuntaa ja sitten mentiinkin loppuun samaa tahtia kuin alkumatka.

Jännä kyllä kun se usein metsässä häseltää paljon enemmän mitä peltojäljellä. Vähän enemmän rauhallisuutta ja etenkin keskittymistä toivoisi mukaan, mutta eipä tosiaan olla pitkiin aikoihin koko jälkitreenejä tehty, että ei ihme sinänsä.

Loppuun tokohömppäilyä sen kummemmin suunnittelematta. Kolme lennossa kinastelevaa korppia tarjosi hyvää häiriötä yhdessä vaiheessa ;) Loppuun paikkamakuu, jossa taas T toimi häiriönä, kierteli koiran ympärillä höpis omiaan, taputti käsiä ym. Pahin oli kun lähti yhtäkkiä juoksemaan koiran luota, pikkusen jonkun kaula venyi mutta pysyi! :D