keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Muuton jälkeistä elämää

Elämä alkaa palaamaan pikkuhiljaa arkirutiineihin. Viime viikonloppuna muutettiin melkein maalle -entiseen naapurin pikkupitäjään, joka nykyisellään kyllä kuuluu samaan kaupunkiin. Rivitalossa edelleen, mutta ihan luonnon lähellä ja karhujen naapurissa ;) Niitä kun täällä päin riittää vaikka muille jaettaviksi.. Vielä ei kuitenkaan unelma omakotitalosta korven keskellä toteutunut :P

Rokki on sopeutunut tosi hyvin, mikä kyllä olikin odotettavissa; sehän asettuu sinne mistä oma peti löytyy. Kissojen kanssa oli vähän jännitettävää, ne kun ei kumpikaan ole kotoa poistuneet juuri muualle kuin eläinlääkärin leikkauspöydälle. Selma nyt on niin höhlä, että mietitittiin ettei se varmaan edes huomaa muutosta ja Hilman epäiltiin olevan arka ja yksin vetätytyvä ekat pari viikkoa (sehän ei pitkään aikaan ollut ihan oma itsensä sen jälkeen, kun ensin Selma tuli meille ja vähän sen jälkeen Rokki). Mutta mitä vielä! Hilma oli ekan puolen tunnin jälkeen kuin kotonaan, komenteli ja vaati huomiota itselleen :D Ja edelleen se on jotenkin normaalia äänekkäämpi ja huomionkipeämpi, selvästi nauttii olostaan tilavammassa kämpässä. Selma taas oli jo varmaan automatkasta hyvin järkyttynyt ja se suostui vasta illalla monen tunnin jälkeen lähtemään liikkeelle ja tutkimaan asuntoa. Oikeastaan vasta kun hain Rokin porukoilta hoidosta, se uskaltautui kunnolla esille, Rokki on kai sen tuki ja turva ;)

**************

Aksaamaankin päästiin eilen pitkän tauon jälkeen. Koira oli into pinkeenä ja selvästi nautti tekemisestä :) Eka rata on numerot 1-16 ja toka rata 17-35. Ohjelma on kökkö tai sitten en osaa käyttää, kun en saa vaihdettua numeroita kirjaimiksi tai aloitettua numerointia alusta silloin kun haluan...


Radassa oli paljon takaakiertoja ja välistävetoja. Esteillä 10-13 meno takkusi aika pahasti; pientä säätöä oli 12 esteelle lähettämisessä ja etenkin 13. takaakiertämisessä. Olin aina joko liian hidas tai koiraa edellä tai unohdin pitää kättä ylhäällä, jolloin R tuli 12 ja 13 välistä. Myös kepit meinasi tökkiä. Koira seuraa kättä niin tiukasti, että pienikin virheliike ja se menee väärästä välistä. Kokeiltiin kädet selän takana, mutta koira päätti että en sitten mene ollenkaan.. Viimein pienillä avuilla selvittiin ja vasurilla ohjaaminen meni paremmin.

Toisen radan aloitus oli mielenkiintoinen kun koira lähetettiin melkein sivulta ja se piti oikealla kädellä houkutella esteiden välistä ja vasurilla ehtiä ohjata tokalle esteelle, selvittiin siitä kuitenkin parilla toistolla :) Renkaan ja keinun kanssa ei ollut tänään mitään ongelmia, keinulla H oli varmistamassa ettei pääse rynnimään, mutta meni muutenkin rauhassa. Esteet 29-32 oli myös haastavia. 29 ja 30 esteiden luona oli hallin tukitolpat, jotka esti koiraa näkemästä kokoajan ohjaajaa, joten ohjauksen ja käskytyksen kanssa sai olla tosi tarkkana. Etenkin 30 oli vaikea saada koira kiertämään tolppaa ja "uskomaan" että este on siellä takana.

Hallille oli viimein saatu uusi pehmustettu pussi ja päästiin ekan kerran kunnolla testaamaan sitä keväisen äksidentin jälkeen. Ensin muutamia lähetyksiä pelkästään pussiin, vähän varovasti meni mutta meni kuitenkin. Sitten parin hyppyesteen jälkeen pussiin, jolloin saatiin vauhtia; aavistuksen taas himmaili pussiin mennessä, mutta ei mitenkään selvästi. H sanoi, että nyt se piti häntäänsä tiukasti alhaalla pussiin mennessä, hyvä toisaalta että on oppi mennyt perille :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti